VANHEMPIEN KOKEMUKSIA JA NÄKEMYKSIÄ ALAKOULULAISEN MINÄKÄSITYSTÄ TUKEVASTA ARVIOINTIKESKUSTELUSTA
Marttila, Katja (2017-11-30)
VANHEMPIEN KOKEMUKSIA JA NÄKEMYKSIÄ ALAKOULULAISEN MINÄKÄSITYSTÄ TUKEVASTA ARVIOINTIKESKUSTELUSTA
Marttila, Katja
(30.11.2017)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017121255772
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017121255772
Tiivistelmä
Useissa kunnissa peruskoulujen kirjallinen väliarviointi korvattiin opettajan, oppilaan ja vanhempien yhteisellä arviointikeskustelulla, kun Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) tuli voimaan syksyllä 2016.
Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten arviointikeskustelu tukee lapsen minä-käsitystä keskusteluihin osallistuneiden vanhempien mielestä. Lisäksi kysy-tään, miten arviointikeskustelu tukee oppimista ja miten kodin ja koulun yhteis-työ vaikuttaa arviointikeskustelun onnistumiseen.
Tutkimuksen teoriaosuudessa määritellään, mitä minäkäsityksellä tarkoitetaan sekä tarkastellaan sen kehitysvaiheita ja osa-alueita alakouluiässä. Lisäksi teoriaosuudessa tarkastellaan oppilasarviointia erityisesti arviointikeskustelun näkökulmasta sekä kodin ja koulun yhteistyötä.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja toteutettiin eräässä varsinaissuoma-laisessa kunnassa keväällä 2017. Tutkimuksessa suoritettiin 16 teemahaastat-telua, joihin osallistui 18 vanhempaa. Haastattelut analysoitiin teemoittamalla ne ja etsimällä vanhempien puheenvuoroista näkökulmia tutkimusongelmiin.
Tutkimuksessa selvisi, että vanhempien mielestä lapsen oppimista ja myönteis-tä minäkäsitystä tukee parhaiten arviointikeskustelu, joka on vuorovaikutuksel-taan kannustava ja ilmapiiriltään luottamuksellinen sekä turvallinen. Arvioinnil-la tulisi olla selkeät perusteet ja tavoite. Oleellista oli opettajan kyky kuunnella lasta ja saada tämän ääni kuuluviin. Vanhemmat kokivat, että itsearviointi on erityisesti nuorille lapsille haastavaa ja se pitäisi toteuttaa lapsen taitotasojen mukaisesti. Itsearviointitaitojen harjoitteleminen nähtiin kuitenkin tärkeänä. Lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota arviointikeskustelun tulevaisuussuuntautu-neisuuteen sekä konkreettisten oppimista tukevien apumenetelmien antami-seen.
Arviointikeskustelussa piilee paljon potentiaalia oppilaan minäkäsityksen ja oppimisen tukemisen näkökulmista, mutta sen rakenne ja arvioinnin perusteet kaipaavat mahdollisesti vielä selkeämpiä yhteisiä periaatteita. Opettajan, oppi-laan ja vanhemman yhteinen keskustelu oli tutkimuskunnan koulussa arvioin-timuotona uusi, ja tutkimus suoritettiin muutosvaiheessa. Jatkotutkimus ai-heesta olisikin vielä tarpeellista, kun arviointikeskustelut ovat vakiintuneet luonnolliseksi osaksi koulujen arviointikulttuuria.
Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten arviointikeskustelu tukee lapsen minä-käsitystä keskusteluihin osallistuneiden vanhempien mielestä. Lisäksi kysy-tään, miten arviointikeskustelu tukee oppimista ja miten kodin ja koulun yhteis-työ vaikuttaa arviointikeskustelun onnistumiseen.
Tutkimuksen teoriaosuudessa määritellään, mitä minäkäsityksellä tarkoitetaan sekä tarkastellaan sen kehitysvaiheita ja osa-alueita alakouluiässä. Lisäksi teoriaosuudessa tarkastellaan oppilasarviointia erityisesti arviointikeskustelun näkökulmasta sekä kodin ja koulun yhteistyötä.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja toteutettiin eräässä varsinaissuoma-laisessa kunnassa keväällä 2017. Tutkimuksessa suoritettiin 16 teemahaastat-telua, joihin osallistui 18 vanhempaa. Haastattelut analysoitiin teemoittamalla ne ja etsimällä vanhempien puheenvuoroista näkökulmia tutkimusongelmiin.
Tutkimuksessa selvisi, että vanhempien mielestä lapsen oppimista ja myönteis-tä minäkäsitystä tukee parhaiten arviointikeskustelu, joka on vuorovaikutuksel-taan kannustava ja ilmapiiriltään luottamuksellinen sekä turvallinen. Arvioinnil-la tulisi olla selkeät perusteet ja tavoite. Oleellista oli opettajan kyky kuunnella lasta ja saada tämän ääni kuuluviin. Vanhemmat kokivat, että itsearviointi on erityisesti nuorille lapsille haastavaa ja se pitäisi toteuttaa lapsen taitotasojen mukaisesti. Itsearviointitaitojen harjoitteleminen nähtiin kuitenkin tärkeänä. Lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota arviointikeskustelun tulevaisuussuuntautu-neisuuteen sekä konkreettisten oppimista tukevien apumenetelmien antami-seen.
Arviointikeskustelussa piilee paljon potentiaalia oppilaan minäkäsityksen ja oppimisen tukemisen näkökulmista, mutta sen rakenne ja arvioinnin perusteet kaipaavat mahdollisesti vielä selkeämpiä yhteisiä periaatteita. Opettajan, oppi-laan ja vanhemman yhteinen keskustelu oli tutkimuskunnan koulussa arvioin-timuotona uusi, ja tutkimus suoritettiin muutosvaiheessa. Jatkotutkimus ai-heesta olisikin vielä tarpeellista, kun arviointikeskustelut ovat vakiintuneet luonnolliseksi osaksi koulujen arviointikulttuuria.