Vanhempien kokemuksia ja näkemyksiä alakoululaisen minäkäsitystä tukevasta arviointikeskustelusta
Rintakangas, Suvi (2017-11-30)
Vanhempien kokemuksia ja näkemyksiä alakoululaisen minäkäsitystä tukevasta arviointikeskustelusta
Rintakangas, Suvi
(30.11.2017)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017121255779
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017121255779
Tiivistelmä
Useissa kunnissa peruskoulujen kirjallinen väliarviointi korvattiin opettajan, oppi-laan ja vanhempien yhteisellä arviointikeskustelulla, kun Perusopetuksen ope-tussuunnitelman perusteet (2014) tuli voimaan syksyllä 2016.
Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten arviointikeskustelu tukee lapsen minä-käsitystä keskusteluihin osallistuneiden vanhempien mielestä. Lisäksi kysytään, miten arviointikeskustelu tukee oppimista ja miten kodin ja koulun yhteistyö vai-kuttaa arviointikeskustelun onnistumiseen.
Tutkimuksen teoriaosuudessa määritellään, mitä minäkäsityksellä tarkoitetaan sekä tarkastellaan sen kehitysvaiheita ja osa-alueita alakouluiässä. Lisäksi teo-riaosuudessa tarkastellaan oppilasarviointia erityisesti arviointikeskustelun nä-kökulmasta sekä kodin ja koulun yhteistyötä.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja toteutettiin eräässä varsinaissuomalai-sessa kunnassa keväällä 2017. Tutkimuksessa suoritettiin 16 teemahaastatte-lua, joihin osallistui 18 vanhempaa. Haastattelut analysoitiin teemoittamalla ne ja etsimällä vanhempien puheenvuoroista näkökulmia tutkimusongelmiin.
Tutkimuksessa selvisi, että vanhempien mielestä lapsen oppimista ja myön-teistä minäkäsitystä tukee parhaiten arviointikeskustelu, joka on vuorovaikutuk-seltaan kannustava ja ilmapiiriltään luottamuksellinen sekä turvallinen. Arvioin-nilla tulisi olla selkeät perusteet ja tavoite. Oleellista oli opettajan kyky kuunnella lasta ja saada tämän ääni kuuluviin. Vanhemmat kokivat, että itsearviointi on erityisesti nuorille lapsille haastavaa ja se pitäisi toteuttaa lapsen taitotasojen mukaisesti. Itsearviointitaitojen harjoitteleminen nähtiin kuitenkin tärkeänä. Li-säksi pitäisi kiinnittää huomiota arviointikeskustelun tulevaisuussuuntautunei-suuteen sekä konkreettisten oppimista tukevien apumenetelmien antamiseen.
Arviointikeskustelussa piilee paljon potentiaalia oppilaan minäkäsityksen ja op-pimisen tukemisen näkökulmista, mutta sen rakenne ja arvioinnin perusteet kai-paavat mahdollisesti vielä selkeämpiä yhteisiä periaatteita. Opettajan, oppilaan ja vanhemman yhteinen keskustelu oli tutkimuskunnan koulussa arviointimuo-tona uusi, ja tutkimus suoritettiin muutosvaiheessa. Jatkotutkimus aiheesta olisi-kin vielä tarpeellista, kun arviointikeskustelut ovat vakiintuneet luonnolliseksi osaksi koulujen arviointikulttuuria.
Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten arviointikeskustelu tukee lapsen minä-käsitystä keskusteluihin osallistuneiden vanhempien mielestä. Lisäksi kysytään, miten arviointikeskustelu tukee oppimista ja miten kodin ja koulun yhteistyö vai-kuttaa arviointikeskustelun onnistumiseen.
Tutkimuksen teoriaosuudessa määritellään, mitä minäkäsityksellä tarkoitetaan sekä tarkastellaan sen kehitysvaiheita ja osa-alueita alakouluiässä. Lisäksi teo-riaosuudessa tarkastellaan oppilasarviointia erityisesti arviointikeskustelun nä-kökulmasta sekä kodin ja koulun yhteistyötä.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja toteutettiin eräässä varsinaissuomalai-sessa kunnassa keväällä 2017. Tutkimuksessa suoritettiin 16 teemahaastatte-lua, joihin osallistui 18 vanhempaa. Haastattelut analysoitiin teemoittamalla ne ja etsimällä vanhempien puheenvuoroista näkökulmia tutkimusongelmiin.
Tutkimuksessa selvisi, että vanhempien mielestä lapsen oppimista ja myön-teistä minäkäsitystä tukee parhaiten arviointikeskustelu, joka on vuorovaikutuk-seltaan kannustava ja ilmapiiriltään luottamuksellinen sekä turvallinen. Arvioin-nilla tulisi olla selkeät perusteet ja tavoite. Oleellista oli opettajan kyky kuunnella lasta ja saada tämän ääni kuuluviin. Vanhemmat kokivat, että itsearviointi on erityisesti nuorille lapsille haastavaa ja se pitäisi toteuttaa lapsen taitotasojen mukaisesti. Itsearviointitaitojen harjoitteleminen nähtiin kuitenkin tärkeänä. Li-säksi pitäisi kiinnittää huomiota arviointikeskustelun tulevaisuussuuntautunei-suuteen sekä konkreettisten oppimista tukevien apumenetelmien antamiseen.
Arviointikeskustelussa piilee paljon potentiaalia oppilaan minäkäsityksen ja op-pimisen tukemisen näkökulmista, mutta sen rakenne ja arvioinnin perusteet kai-paavat mahdollisesti vielä selkeämpiä yhteisiä periaatteita. Opettajan, oppilaan ja vanhemman yhteinen keskustelu oli tutkimuskunnan koulussa arviointimuo-tona uusi, ja tutkimus suoritettiin muutosvaiheessa. Jatkotutkimus aiheesta olisi-kin vielä tarpeellista, kun arviointikeskustelut ovat vakiintuneet luonnolliseksi osaksi koulujen arviointikulttuuria.