Varhaisen vuorovaikutuksen ennustettavuuden yhteys lapsen toiminnanohjaukseen ja kognitiiviseen kehitykseen

Abstract

Varhaisen vuorovaikutuksen laadun ja määrän tiedetään vaikuttavan laaja-alaisesti lapsen neurokognitiiviseen kehitykseen. Yhtenä hypoteesina on pidetty vuorovaikutuksen ennustettavuutta, eli kuinka rytmistä ja ennakoitavaa vanhemman vuorovaikutuskäyttäytyminen on. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko vanhemman vuorovaikutuksen ennustettavuuden ja lapsen kognitiivisten taitojen ja toiminnanohjauksen välillä yhteys. Hypoteesina oli, että ei-ennustettava, pirstaloitunut hoiva varhaislapsuudessa on yhteydessä heikompiin tiedonkäsittelytaitoihin ja toiminnanohjaukseen 8 kuukauden ja 30 kuukauden iässä. Aineisto on Turun yliopiston FinnBrain-kohorttitutkimuksesta ja tämän pro gradu -tutkielman otoskoko oli 179 vanhempi-lapsiparia. Vanhemman vuorovaikutuksen ennustettavuutta mitattiin lapsen ollessa 8 kuukauden ikäinen videoidun vapaan leikkihetken vuorovaikutussignaalien rytmisyyttä analysoimalla. Toiminnanohjausta mitattiin 8 kuukauden iässä ja toiminnanohjausta ja kognitiota 30 kuukauden iässä. Vuorovaikutuksen ennustettavuus ei ollut yhteydessä lapsen toiminnanohjaussuoriutumiseen ja tiedonkäsittelyyn 30 kuukauden iässä. Tarkasteltaessa luotettavimpia mittauksia 8 kuukauden iässä vuorovaikutukseltaan hyvin ennustettavien vanhempien lapset suoriutuvat muita lapsia heikommin toiminnanohjauksen tehtävästä vauvaiässä. Tutkimustulos ei tue aiempaa aiheeseen liittyvää tutkimusta. Tätä tutkimustulosta tarkastellessa nousee keskeiseksi se, että varhaisen vuorovaikutuksen ennustettavuuden vaikutuksia lapsen tiedonkäsittelytaitoihin tunnetaan vasta vähän. Vauvaiän toiminnanohjaussuoriutumisen merkityksestä myöhempään kehitykseen ei myöskään ole vielä varmuutta. Ennustettavuuden arviointia voisi mahdollisesti käyttää tulevaisuudessa varhaisen vuorovaikutuksen ongelmien seulonnassa ja riskiperheiden tunnistamisessa.