Tekijänoikeus vakuutena

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee tekijänoikeuden vakuuskäyttöä voimassa olevan oikeusjärjestyksen puitteissa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, onko tekijänoikeutta mahdollista käyttää vakuutena siten, että luotonantajalle syntyy turvattu oikeusasema sekä osapuoli- että sivullissuhteessa. Tarkasteltavana olevat vakuusjärjestelyt ovat panttaus, vakuusluovutus ja yrityskiinnitys. Pääasiassa vakuusjärjestelyiden oikeusnormit ovat syntyneet irtainten esineiden ominaisuuksien pohjalta, minkä takia tekijänoikeuden erityispiirteiden soveltuminen näihin säännöksiin aiheuttaa ongelmia. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti tekijänoikeuden aineettomuuden, luovutuskiellon ja ulosmittauskiellon aiheuttamia haasteita.

Tutkielman lähestymistapa on lainopillinen, kun tulkitaan voimassa olevan oikeusjärjestyksen sisältöä. Lainopillisen tutkimuksen lisäksi tutkielman viimeisessä luvussa on de lege ferenda -osuus, jossa pohditaan voimassa olevasta lainsäädännöstä poikkeavaa ratkaisua tekijänoikeuden vakuuskäytölle. Tutkimuksessa käytetään laajasti eri oikeuslähteitä painottuen kuitenkin oikeuskirjallisuuteen ja oikeusperiaatteisiin. Keskeisimpänä oikeusperiaatteena voidaan mainita julkisuusperiaate. Oikeuskirjailijoista eniten esille on tuotu Erkki Havansin, Jarno Teporan ja Janne Kaiston näkemyksiä.

Tutkielmasta selviää, että tekijänoikeuden panttaus saa aikaan oikeusvaikutuksia ainoastaan osapuolisuhteessa, koska julkivarmistuskelvoton tekijänoikeus ei voi täyttää tehokkaan panttauksen edellyttämää julkivarmistusvaatimusta. Vallitsevan oikeuskirjallisuuden näkemyksen mukaan tekijänoikeuden vakuusluovutuksella voidaan saavuttaa sekä osapuoli- että sivullissuhteessa suojaava oikeusasema ilman julkivarmistusaktinkin toteuttamista. Tämä näkemys ei kuitenkaan perustu suoraan vahvoihin oikeuslähteisiin. Yrityskiinnityslain mukaan tekijänoikeus kuuluu kiinnityskelpoiseen omaisuuteen. Yrityskiinnityksen avulla saavutettu oikeusasema osapuoli- ja sivullissuhteessa ei kuitenkaan turvaa luotonantajan oikeusasemaa riittävästi.

Tutkielmassa päädytään siihen, että TekijäL 42 §:n ulosmittauskiellon takia vakuusmuodon valintaan vaikuttaa merkittävästi se, kuka on vakuudenantajana. Mikäli vakuudenantajana on tekijä, paras suoja saavutetaan tekijänoikeuden vakuusluovutuksella, koska ulosmittauskiellon ansiosta tekijänoikeus on velallisen muiden velkojien ulottumattomissa, jolloin vakuusmuodon valinnassa ratkaisee luotonantajan oikeusasema osapuolisuhteessa. Puolestaan tekijänoikeuden vakuudenantajan ollessa tekijänoikeuden luovutuksensaaja saavutetaan turvaavin vakuus käyttämällä rinnakkain sekä vakuusluovutusta että yrityskiinnitystä. Tutkielmassa korostetaan kuitenkin sitä, että johtopäätökset perustuvat pitkälti oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. Tekijänoikeuden vakuuskäytön laaja-alainen käyttö edellyttää oikeustilan selventämistä, joten tutkielmassa ehdotetaankin jonkinasteisen rekisterin perustamista, joka mahdollistaisi tekijänoikeuden julkivarmistamisen.