Väkivaltarikokset ja valtion positiiviset toimintavelvoitteet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä
Niemi, Noora (2019-01-11)
Väkivaltarikokset ja valtion positiiviset toimintavelvoitteet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä
(11.01.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201901303506
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201901303506
Tiivistelmä
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on oikeuskäytännössään Euroopan ihmisoikeussopimusta tulkitsemalla jatkuvasti kehittänyt valtioille perinteisten negatiivisten velvoitteiden lisäksi positiivisia velvoitteita, jotka edellyttävät valtioilta aktiivisia toimenpiteitä yksilöiden oikeuksien tosiasialliseksi turvaamiseksi.
Tutkimuksessani tarkastelen sitä, miten pitkälle EIT:n oikeuskäytännön perusteella valtion tulee positiivisissa toimintavelvoitteissaan mennä estääkseen yksityisiä henkilöitä joutumasta väkivallan kohteeksi yksityisten välisissä suhteissa, ja milloin valtiolle syntyy vastuu yksilöiden välillä tapahtuneisiin loukkauksiin. Koska EIT:n oikeuskäytännöllä on merkitystä myös kansallisella tasolla, tarkastelen työni lopussa EIT:n oikeuskäytännössä syntyneitä kriteerejä Suomen väkivaltarikosten ehkäisykäytännössä ja pohdin sitä, onko Suomessa tarpeen tehdä joitakin muutoksia EIT:n oikeuskäytännön perusteella. Oikeuskäytännön tulkinnassa käytän metodina lainoppia.
Työssäni esitän, että EIT arvioi valtion vastuun syntymistä siten, että se arvioi ensin sen, mahdollistaako kansallinen lainsäädäntö kyseisessä tapauksessa riittävän suojan tason. Tämän jälkeen se arvioi sitä, ovatko viranomaiset tulleet tietoiseksi tai olisiko heidän pitänyt tulla tietoiseksi väkivallan vaarasta yksilölle tai tietoiseksi tietyn rikoksentekijän vaarallisuudesta. Jos vastaus edelliseen kysymykseen on kyllä, EIT arvioi tapauskohtaisesti sitä, ovatko viranomaiset tehneet riittävät toimenpiteet estääkseen väkivallan toteutumasta.
Mitä laaja-alaisempaan ryhmään väkivalta kohdistuu ja mitä vakavammasta väkivallasta on kyse, sitä enemmän toimenpiteitä viranomaisilta edellytetään väkivallan ehkäisemiseksi ja estämiseksi. Nämä erilaiset toimet koskevat muun muassa lähestymiskiellon määräämistä, nopeaa ja riittävää rikostutkintaa, rankaisevia ja riittävän pelotevaikutuksen antavia rangaistuksia sekä psykiatrisen hoidon toteuttamista. Työssä selvisi, että Suomen oikeustila ei kaikilta osin ole tällä hetkellä EIT:n oikeuskäytännön edellyttämien vaatimusten mukainen ja sen osalta esitän työssäni muutamia toimenpide-ehdotuksia.
Tutkimuksessani tarkastelen sitä, miten pitkälle EIT:n oikeuskäytännön perusteella valtion tulee positiivisissa toimintavelvoitteissaan mennä estääkseen yksityisiä henkilöitä joutumasta väkivallan kohteeksi yksityisten välisissä suhteissa, ja milloin valtiolle syntyy vastuu yksilöiden välillä tapahtuneisiin loukkauksiin. Koska EIT:n oikeuskäytännöllä on merkitystä myös kansallisella tasolla, tarkastelen työni lopussa EIT:n oikeuskäytännössä syntyneitä kriteerejä Suomen väkivaltarikosten ehkäisykäytännössä ja pohdin sitä, onko Suomessa tarpeen tehdä joitakin muutoksia EIT:n oikeuskäytännön perusteella. Oikeuskäytännön tulkinnassa käytän metodina lainoppia.
Työssäni esitän, että EIT arvioi valtion vastuun syntymistä siten, että se arvioi ensin sen, mahdollistaako kansallinen lainsäädäntö kyseisessä tapauksessa riittävän suojan tason. Tämän jälkeen se arvioi sitä, ovatko viranomaiset tulleet tietoiseksi tai olisiko heidän pitänyt tulla tietoiseksi väkivallan vaarasta yksilölle tai tietoiseksi tietyn rikoksentekijän vaarallisuudesta. Jos vastaus edelliseen kysymykseen on kyllä, EIT arvioi tapauskohtaisesti sitä, ovatko viranomaiset tehneet riittävät toimenpiteet estääkseen väkivallan toteutumasta.
Mitä laaja-alaisempaan ryhmään väkivalta kohdistuu ja mitä vakavammasta väkivallasta on kyse, sitä enemmän toimenpiteitä viranomaisilta edellytetään väkivallan ehkäisemiseksi ja estämiseksi. Nämä erilaiset toimet koskevat muun muassa lähestymiskiellon määräämistä, nopeaa ja riittävää rikostutkintaa, rankaisevia ja riittävän pelotevaikutuksen antavia rangaistuksia sekä psykiatrisen hoidon toteuttamista. Työssä selvisi, että Suomen oikeustila ei kaikilta osin ole tällä hetkellä EIT:n oikeuskäytännön edellyttämien vaatimusten mukainen ja sen osalta esitän työssäni muutamia toimenpide-ehdotuksia.