Suomalainen miehuuden ihanne : Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon henki symbolisena pääomana vuosina 1930–1939
Malka, Juho-Mauri (2019-01-07)
Suomalainen miehuuden ihanne : Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon henki symbolisena pääomana vuosina 1930–1939
(07.01.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902013911
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902013911
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa 1930-luvulla vallinnutta norssin henkeä. Aikalaisille se merkitsi menneiden norssisukupolvien kunnioittamista ja tahdikasta käyttäytymistä. Tässä tutkielmassa norssin hengellä tarkoitetaan sosiaalisesti tuotettua konstruktiota siitä, mitä on olla norssi. Tutkielma kuvailee norssin hengen olemusta ja muodostumista. Keskeinen tutkimuskysymys on: miksi norssin henki oli olemassa 1930-luvulla sellaisena kuin se oli?
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kasvatustieteilijä Risto Rinteen määrittelemä koulutuksen selitysmalli, jossa koulutus on statuskilpailun areena. Statuskilpailun tavoitteena on sulkea muita ryhmiä tiettyjen sosiaalisten suhteiden, taitojen ja tietojen ulkopuolelle. Tutkielma luo suomalaiseen kasvatushistoriaan uuden näkökulman, koska sosiaalista sulkemista tutkitaan hallitsevan eliitin näkökulmasta.
Lähdeaineistoa on analysoitu teorialähtöisesti sosiologi Pierre Bourdieun symbolisen pääoman käsiteellä. Symbolinen pääoma on mitä tahansa pääomaa, jonka sosiaaliset toimijat tuntevat ja tunnustavat. Symbolista pääomaa havainnoidaan tutkielmassa kahtena pääomalajina: sosiaalisena ja kulttuurisena. Sosiaalinen pääoma on tässä tutkielmassa määritelty keskinäisiksi tuntemisen ja tunnustamisen verkostoiksi. Kulttuurinen pääoma, jota analysoidaan tutkielmassa pääosin ruumiillistuneessa ja aineellisessa muodossa, määrittyy verkostoissa tapahtuvan keskinäisen tuntemisen ja tunnustamisen kautta.
Tutkimus osoittaa, että verrattuna ajan muihin oppikoululaisiin norssit kerryttivät itselleen poikkeuksellisen runsaan sosiaalisen pääoman toimimalla luokissa, konventissa, kerhoissa ja seuroissa. Näissä yhteisöissä norssit kerryttivät kulttuurista pääomaa esittelemällä kulttuurituntemustaan sekä ideologisia, retorisia ja taiteellisia kykyjään. Norssien omat lakit, takit ja kepit, jotka havainnollistivat koulun ulkopuolisille norssien kulttuurista pääomaa aineellisessa muodossa, määrittelivät käyttäjiensä asemaa Normaalilyseossa.
Norssiuteen kuului 1930-luvulla aitosuomalaisuus ja sosiaalinen sulkeminen. Kun kieliriita kärjistyi 1930-luvulla, norssien ajattelu muuttui aitosuomalaiseksi. Tähän vaikutti se, että Normaalilyseon perustaminen oli osa suomalaista kulttuuritaistelun historiaa. Sosiaalisen sulkemisen kulttuurilla norsseista haluttiin kouluttaa miehiä, jotka kykenisivät jatkamaan suomalaista kulttuuritaistelua. Heidän esikuvakseen asetettiin suomalainen gentleman, joka oli esiintymisessään hillitty eurooppalaisen kulttuurin varjelija. Norssin henki oli 1930-luvulla suomalainen miehuuden ihanne, jolla kasvatettiin Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon oppilaita kohti yhteiskunnallista eliittiä.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kasvatustieteilijä Risto Rinteen määrittelemä koulutuksen selitysmalli, jossa koulutus on statuskilpailun areena. Statuskilpailun tavoitteena on sulkea muita ryhmiä tiettyjen sosiaalisten suhteiden, taitojen ja tietojen ulkopuolelle. Tutkielma luo suomalaiseen kasvatushistoriaan uuden näkökulman, koska sosiaalista sulkemista tutkitaan hallitsevan eliitin näkökulmasta.
Lähdeaineistoa on analysoitu teorialähtöisesti sosiologi Pierre Bourdieun symbolisen pääoman käsiteellä. Symbolinen pääoma on mitä tahansa pääomaa, jonka sosiaaliset toimijat tuntevat ja tunnustavat. Symbolista pääomaa havainnoidaan tutkielmassa kahtena pääomalajina: sosiaalisena ja kulttuurisena. Sosiaalinen pääoma on tässä tutkielmassa määritelty keskinäisiksi tuntemisen ja tunnustamisen verkostoiksi. Kulttuurinen pääoma, jota analysoidaan tutkielmassa pääosin ruumiillistuneessa ja aineellisessa muodossa, määrittyy verkostoissa tapahtuvan keskinäisen tuntemisen ja tunnustamisen kautta.
Tutkimus osoittaa, että verrattuna ajan muihin oppikoululaisiin norssit kerryttivät itselleen poikkeuksellisen runsaan sosiaalisen pääoman toimimalla luokissa, konventissa, kerhoissa ja seuroissa. Näissä yhteisöissä norssit kerryttivät kulttuurista pääomaa esittelemällä kulttuurituntemustaan sekä ideologisia, retorisia ja taiteellisia kykyjään. Norssien omat lakit, takit ja kepit, jotka havainnollistivat koulun ulkopuolisille norssien kulttuurista pääomaa aineellisessa muodossa, määrittelivät käyttäjiensä asemaa Normaalilyseossa.
Norssiuteen kuului 1930-luvulla aitosuomalaisuus ja sosiaalinen sulkeminen. Kun kieliriita kärjistyi 1930-luvulla, norssien ajattelu muuttui aitosuomalaiseksi. Tähän vaikutti se, että Normaalilyseon perustaminen oli osa suomalaista kulttuuritaistelun historiaa. Sosiaalisen sulkemisen kulttuurilla norsseista haluttiin kouluttaa miehiä, jotka kykenisivät jatkamaan suomalaista kulttuuritaistelua. Heidän esikuvakseen asetettiin suomalainen gentleman, joka oli esiintymisessään hillitty eurooppalaisen kulttuurin varjelija. Norssin henki oli 1930-luvulla suomalainen miehuuden ihanne, jolla kasvatettiin Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon oppilaita kohti yhteiskunnallista eliittiä.