Maanosa murroksessa : suomalaisia tulevaisuudenkuvia Euroopan institutionaalisesta ja ideologisesta suunnasta muutoksen vuosina 1989–1991
Wahlsten, Johan (2019-01-22)
Maanosa murroksessa : suomalaisia tulevaisuudenkuvia Euroopan institutionaalisesta ja ideologisesta suunnasta muutoksen vuosina 1989–1991
(22.01.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902084404
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902084404
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten tutkijoiden, toimittajien ja diplomaattien tulevaisuudenkuvia Euroopan institutionaalisesta ja ideologisesta suunnasta maanosan poliittisten muutosten aikana 1989¬–1991. Näiden kolmen toimijaryhmän kautta muodostetaan yleiskuva aktiivisesti muutoksia tarkastelleiden suomalaisten käsityksistä Euroopan tulevaisuudesta. Tulevaisuudenkuvia analysoidaan Helsingin Sanomissa, Suomen Kuvalehdessä, Ulkopolitiikka-, Rauhantutkimus-, ja Kanava-lehdissä julkaistujen kirjoitusten ja haastattelujen sekä ulkoasiainministeriön arkistolähteiden avulla. Sekundäärilähteinä käytetään muun muassa aatehistoriaa, menneiden tulevaisuuksien tutkimusta, Euroopan kylmän sodan lopun poliittista historiaa sekä maanosan aatehistoriaa koskevaa kirjallisuutta.
Primääriaineistoa lähestytään menneiden tulevaisuuksien tutkimuksen ja aatehistorian näkökulmista. Tutkielman metodologinen ja epistemologinen peruslähtökohta pohjautuu erityisesti Mark Bevirin aatehistoriallisen tutkimuksen painotuksille, jonka lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään muun muassa Reinhart Koselleckin, Jenny Anderssonin ja Matti Männikön menneiden tulevaisuuksien tutkimuksen metodologisia näkemyksiä. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat tulevaisuudenkuva ja odotushorisontti. Aineiston analyysin metodina käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka avulla teksteistä tulkitaan tulevaisuuteen suuntautuvia merkityksiä. Tavoitteena on pyrkiä valaisemaan, mitä vaihtoehtoja Euroopan tulevaisuudelle nähtiin vanhojen rakenteiden murtuessa, mutta myös tuomaan menneiden tulevaisuuskäsitysten muodossa uusia näkökulmia nykypäivänä aktiivisena käytävään keskusteluun maanosan suunnasta.
Euroopan suuntaa pohtineiden suomalaisten käsitykset tulevasta vaihtelivat niin toimijaryhmien välillä kuin niiden sisällä, ja tulevaisuudenkuvat saattoivat muuttua hyvin nopeasti tarkastelujakson aikana. Tutkielman yhtenä pääasiallisena tuloksena esitetään, että ajanjaksona Euroopalle ei nähty rakenteiden tai ideologioiden tasolla yhtä tiettyä tulevaisuutta, vaan odotushorisontin takana ilmenevät näkymät esimerkiksi Euroopan integraatiosta ja tulevasta turvallisuusjärjestelmästä olivat hyvin heterogeenisiä. Toisaalta tutkimustuloksina esitetään myös, että esimerkiksi ympäristöön, kansallisuuksien välisiin konflikteihin ja eriarvoisuuteen liittyneistä uhkakuvista huolimatta yleiskuva Euroopan tulevaisuudesta oli optimistinen. Samalla, vaikka tulevaisuudenkuvissa korostui demokratialle ja markkinataloudelle pohjautuvan yhtenäisen maanosan mahdollisuus, esiintyi aineistossa myös epäilyjä yhtenäisyyden edellytyksistä.
2010-luvun Eurooppaa on kuvastanut sekä epävakaus että pessimistinen odotushorisontti. Palaamalla takaisin menneisyydessä esitettyihin ajatuksiin maanosan tulevaisuudesta voimme huomata, että nykyhetkeä seuraava tila ei ole milloinkaan väistämättä vaihtoehdoton tai negatiivinen. Tutkielmassa suositellaankin, että Euroopan aatehistoriallisessa tutkimuksessa keskityttäisiin aikaisempaa laajemmin ja tiedostetusti menneisyyden visioihin maanosan tulevaisuudesta.
Primääriaineistoa lähestytään menneiden tulevaisuuksien tutkimuksen ja aatehistorian näkökulmista. Tutkielman metodologinen ja epistemologinen peruslähtökohta pohjautuu erityisesti Mark Bevirin aatehistoriallisen tutkimuksen painotuksille, jonka lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään muun muassa Reinhart Koselleckin, Jenny Anderssonin ja Matti Männikön menneiden tulevaisuuksien tutkimuksen metodologisia näkemyksiä. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat tulevaisuudenkuva ja odotushorisontti. Aineiston analyysin metodina käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka avulla teksteistä tulkitaan tulevaisuuteen suuntautuvia merkityksiä. Tavoitteena on pyrkiä valaisemaan, mitä vaihtoehtoja Euroopan tulevaisuudelle nähtiin vanhojen rakenteiden murtuessa, mutta myös tuomaan menneiden tulevaisuuskäsitysten muodossa uusia näkökulmia nykypäivänä aktiivisena käytävään keskusteluun maanosan suunnasta.
Euroopan suuntaa pohtineiden suomalaisten käsitykset tulevasta vaihtelivat niin toimijaryhmien välillä kuin niiden sisällä, ja tulevaisuudenkuvat saattoivat muuttua hyvin nopeasti tarkastelujakson aikana. Tutkielman yhtenä pääasiallisena tuloksena esitetään, että ajanjaksona Euroopalle ei nähty rakenteiden tai ideologioiden tasolla yhtä tiettyä tulevaisuutta, vaan odotushorisontin takana ilmenevät näkymät esimerkiksi Euroopan integraatiosta ja tulevasta turvallisuusjärjestelmästä olivat hyvin heterogeenisiä. Toisaalta tutkimustuloksina esitetään myös, että esimerkiksi ympäristöön, kansallisuuksien välisiin konflikteihin ja eriarvoisuuteen liittyneistä uhkakuvista huolimatta yleiskuva Euroopan tulevaisuudesta oli optimistinen. Samalla, vaikka tulevaisuudenkuvissa korostui demokratialle ja markkinataloudelle pohjautuvan yhtenäisen maanosan mahdollisuus, esiintyi aineistossa myös epäilyjä yhtenäisyyden edellytyksistä.
2010-luvun Eurooppaa on kuvastanut sekä epävakaus että pessimistinen odotushorisontti. Palaamalla takaisin menneisyydessä esitettyihin ajatuksiin maanosan tulevaisuudesta voimme huomata, että nykyhetkeä seuraava tila ei ole milloinkaan väistämättä vaihtoehdoton tai negatiivinen. Tutkielmassa suositellaankin, että Euroopan aatehistoriallisessa tutkimuksessa keskityttäisiin aikaisempaa laajemmin ja tiedostetusti menneisyyden visioihin maanosan tulevaisuudesta.