Lauma – Yleisösuhteen rakentuminen devising-prosessissa
Puttonen, Suvi (2019-01-10)
Lauma – Yleisösuhteen rakentuminen devising-prosessissa
Puttonen, Suvi
(10.01.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902114582
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902114582
Tiivistelmä
Tämä tutkielma tarkastelee osallistavan yleisösuhteen rakentumista devising-prosessissa. Devising on nykyteatterin muoto, jossa valmista käsikirjoitusta ei ole, vaan se muodostetaan yhdessä työryhmän kanssa harjoitusprosessin aikana. Tutkielma toteutettiin osallistuvan etnografian ja taiteellisen tutkimuksen metodeilla. Tutkielman aineisto ja taiteellisen tutkimuksen taiteellinen osio on devising-työtavalla toteutettu yhteisöteatteriesitys Lauma, joka sai ensi-iltansa Turun ylioppilasteatterilla 2.12.2017. Yhteisötaiteessa ja osallistavassa teatterissa yleisösuhde poikkeaa usein perinteisestä katsoja–katsottava -asetelmasta ja katsomo–näyttämö -asetelmasta. Tämä suhde on muotoiltava uudestaan omanlaisekseen jokaisessa produktiossa. Tarkastelen esityksen yleisösuhteen rakentumista Lauman harjoitusprosessissa (esityskomposition luominen) ja sen toteutumista esityksissä (esitystapahtumat) tilallisuuden ja kehollisuuden näkökulmista. Koko prosessia läpileikkaavana näkökulmateoriana toimii uusmaterialistinen toimijaverkostoteoria. Sovellan lisäksi teatterintutkimuksen, empatiatutkimuksen sekä lahjan filosofian käsitteitä. Yleisösuhdetta tuotetaan performatiivisesti monisyisissä materiaalis–diskursiivisissa prosesseissa. Jos halutaan edistää ihmisten välisiä tasa-arvoisia kohtaamisia, on kiinnitettävä huomiota myös tilaan ja sen luomiin suhteisiin. Tilan järjestelyt ohjaavat meitä toimimaan tietyllä tavalla. Ympäristönomaisen katsomoasetelman avulla voidaan luoda esitystilanteesta yhteisöllisempi. Tutkielma osoittaa empatian olevan eräs mekanismi, jolla yleisö, tila ja esiintyjät ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Osallistavaa esittäjä–katsoja -suhdetta luodaan pitkälti empatian avulla – tekijät kuvittelevat itsensä yleisön asemaan. Tutkielmassa ehdotetaan, että esityksen muodostamisen prosessi voidaan hahmottaa myös lahjojen vaihtamisen prosessina. Esittävien taiteiden metodien ymmärtäminen kollektiivisen tiedonmuodostuksen keinoina voi avata uusia näkökulmia esimerkiksi sosiologiseen tutkimukseen. Näitä metodeja, sekä niiden avulla tuotettua tietoa voidaan soveltaa myös muille aloille.