Agenttiongelmien hallinta pääomasijoitustoiminnassa
Tamminen, Atte (2019-02-11)
Agenttiongelmien hallinta pääomasijoitustoiminnassa
(11.02.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902124692
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902124692
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on agenttiteorian esittämät epäsymmetrisen informaation ongelmat pääomasijoitustoiminnassa sekä pääomasijoittajan keinot niiden hallitsemiseksi. Tarkoituksena on muodostaa kuva agenttiteorian esittämien agenttiongelmien hallintakeinoista pääomasijoitustoiminnassa. Tätä aihetta koskevan tutkimuksen kehittymistä tarkastellaan aiheesta löytyvien tutkimusartikkeleiden perusteella. Tarkoituksena on seurata valikoiduista tieteellisestä julkaisuista löytyviä tutkimusartikkeleita vuosilta 1998–2018 ja luoda ryhmittely pääomasijoittajan keinoista hallita agenttiongelmia.
Agenttitoria käsittelee kahden toimijan, päämiehen ja agentin, välisiä informaatioeroja. Epätasaisesti jakautunut informaatio aiheuttaa päämiehelle riskin agentin opportunistisesta käyttäytymisestä sekä informaation salaamisesta. Epäsymmetrisen informaation ongelmat tunnetaan moraalikadon ja haitallisen valikoitumisen ongelmina. Epäsymmetrisen informaation ongelmat ja niiden hallitseminen aiheuttavat kustannuksia pääomasijoittajalle. Kustannukset tunnetaan agenttikustannuksina.
Tutkimusaineiston artikkelien perusteella kolme keskeisintä agenttiongelmien hallintakeinoa pääomasijoittajalle ovat rahoituksen jaksottaminen, kontrollioikeuksien jakaminen ja sijoituksen instrumentointi. Muita hallintakeinoja pääomasijoittajalle ovat tutkimusaineiston perusteella kassavirtojen jakaminen, optimaaliset rahoitussopimukset, yritysportfolion optimointi sekä pääomasijoittajan maineen ja maantieteellisen etäisyyden vaikutukset.
Rahoitusta jaksottamalla pääomasijoittajan tavoitteena on ennen kaikkea sitouttaa yrittäjä yhteiseen hankkeeseen, mutta se antaa myös sijoittajalle hyvän mahdollisuuden valvoa yrittäjän toimintaa. Kontrollioikeuksien avulla pääomasijoittaja pyrkii saamaan selville yrittäjällä hallussaan olevan informaation. Lisäksi kontrollioikeus tarjoaa likvidointioikeuden myötä suojaa sijoittajan varoille. Sijoituksen instrumentoinnilla pääomasijoittaja pyrkii suojaamaan varallisuuttaan asettamalla rahoitusvaateensa korkeammalle etusijalle yrittäjään nähden.
Tutkimusaineisto osoittaa, että agenttiteorian esittämiä agenttiongelmia on tutkittu laajasti vuosien 1998–2018 välillä. Agenttiongelmien tutkimus on kehittynyt 2000-luvulla siihen suuntaan, että hallintamekanismien välillä on havaittu enemmän riippuvuussuhteita ja linkittymistä toisiinsa.
Agenttitoria käsittelee kahden toimijan, päämiehen ja agentin, välisiä informaatioeroja. Epätasaisesti jakautunut informaatio aiheuttaa päämiehelle riskin agentin opportunistisesta käyttäytymisestä sekä informaation salaamisesta. Epäsymmetrisen informaation ongelmat tunnetaan moraalikadon ja haitallisen valikoitumisen ongelmina. Epäsymmetrisen informaation ongelmat ja niiden hallitseminen aiheuttavat kustannuksia pääomasijoittajalle. Kustannukset tunnetaan agenttikustannuksina.
Tutkimusaineiston artikkelien perusteella kolme keskeisintä agenttiongelmien hallintakeinoa pääomasijoittajalle ovat rahoituksen jaksottaminen, kontrollioikeuksien jakaminen ja sijoituksen instrumentointi. Muita hallintakeinoja pääomasijoittajalle ovat tutkimusaineiston perusteella kassavirtojen jakaminen, optimaaliset rahoitussopimukset, yritysportfolion optimointi sekä pääomasijoittajan maineen ja maantieteellisen etäisyyden vaikutukset.
Rahoitusta jaksottamalla pääomasijoittajan tavoitteena on ennen kaikkea sitouttaa yrittäjä yhteiseen hankkeeseen, mutta se antaa myös sijoittajalle hyvän mahdollisuuden valvoa yrittäjän toimintaa. Kontrollioikeuksien avulla pääomasijoittaja pyrkii saamaan selville yrittäjällä hallussaan olevan informaation. Lisäksi kontrollioikeus tarjoaa likvidointioikeuden myötä suojaa sijoittajan varoille. Sijoituksen instrumentoinnilla pääomasijoittaja pyrkii suojaamaan varallisuuttaan asettamalla rahoitusvaateensa korkeammalle etusijalle yrittäjään nähden.
Tutkimusaineisto osoittaa, että agenttiteorian esittämiä agenttiongelmia on tutkittu laajasti vuosien 1998–2018 välillä. Agenttiongelmien tutkimus on kehittynyt 2000-luvulla siihen suuntaan, että hallintamekanismien välillä on havaittu enemmän riippuvuussuhteita ja linkittymistä toisiinsa.