Peniskarsinooman operatiivinen hoito ja komplikaatiot Turun alueella vuosina 2006-2017
Ahti, Jaakko (2019-02-08)
Peniskarsinooman operatiivinen hoito ja komplikaatiot Turun alueella vuosina 2006-2017
(08.02.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902124667
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902124667
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää Turun alueella vuosina 2006–2017 operatiivisesti hoidettujen peniskarsinoomien hoitotuloksia ja hoidon komplikaatioita. Peniskarsinooma on harvinainen syöpä ja sen ilmaantuvuus Suomessa on matala. Tästä huolimatta hoitoa ei ole keskitetty. Tutkimuksen toinen tavoite oli havaita mahdolliset puutteet potilaiden hoidossa ja osoittaa näin tarve peniskarsinooman hoidon keskittämisestä Suomessa. Hoitopolkuja verrattiin peniskarsinooman eurooppalaiseen hoitosuositukseen.
Tutkimuksessa analysoitiin retrospektiivisesti Turun alueella vuosina 2006–2017 leikatut peniskarsinoomat. Potilaiden tiedot haettiin Tyksin potilastietojärjestelmästä ja lopulliseen tutkimukseen saatiin 60 potilasta. Potilaiden perustiedoista kerättiin ikä, tupakointi, painoindeksi ja sairastavuutta kuvaava CCI-indeksi. Peniskarsinoomalle altistavista tekijöistä taulukoitiin esinahan ahtaus, peniksen valkojäkälä ja kondyloomat. Tuumorista kerättiin ylös sen ulkonäköön ja kokoon viittaavat tiedot sekä histologinen luokitus. Tuumorin levinneisyyden arvioimiseksi taulukoitiin kliiniset ja patologiset TNM-luokitukset. Leikkauskertomuksista haettiin leikkauksen tyyppi, sen tekijä ja leikkauspäivämäärä. Leikkauskomplikaatioita seurattiin Clavien Dindo -luokituksen avulla. Seuranta-aika oli kolme kuukautta.
Tutkimuksessa havaittiin, että hoidossa ja raportoinnissa oli merkittäviä puutteita. Ennen operaatiota kudosnäyte oli otettu vain 55 %:lta potilaista ja kuvantamistutkimus tehty vain 40 %:lle. Myös patologisten leikkausmarginaalien ilmoittamisessa oli puutteita. Operaatioita oltiin tehty Turun alueella Tyksissä, Loimaan kantasairaalassa ja Salon aluesairaalassa. Porin keskussairaalassa tai yksityisellä sektorilla operoituja potilaita ei otettu tutkimukseen. Operatöörejä oli yhteensä 17, mikä tarkoittaa 3,5 leikkausta yhtä operatööriä kohden 12 vuodessa. Leikkauskomplikaatioiden määrä oli samalla tasolla kuin laajemmissa eurooppalaisissa tutkimuksissa, mutta nivusimusolmukkeiden poistoleikkauksissa komplikaatioita esiintyi huomattavan paljon eurooppalaisiin tutkimuksiin verrattuna. Vakavimmilta komplikaatioilta vältyttiin ja yksikään potilaista ei tiettävästi tarvinnut tehohoitotasoista interventiota leikkauskomplikaation vuoksi. Tästä huolimatta tutkimuksessamme todettiin selvä tarve peniskarsinoomahoitojen keskittämistoimille Suomessa.
Tutkimuksessa analysoitiin retrospektiivisesti Turun alueella vuosina 2006–2017 leikatut peniskarsinoomat. Potilaiden tiedot haettiin Tyksin potilastietojärjestelmästä ja lopulliseen tutkimukseen saatiin 60 potilasta. Potilaiden perustiedoista kerättiin ikä, tupakointi, painoindeksi ja sairastavuutta kuvaava CCI-indeksi. Peniskarsinoomalle altistavista tekijöistä taulukoitiin esinahan ahtaus, peniksen valkojäkälä ja kondyloomat. Tuumorista kerättiin ylös sen ulkonäköön ja kokoon viittaavat tiedot sekä histologinen luokitus. Tuumorin levinneisyyden arvioimiseksi taulukoitiin kliiniset ja patologiset TNM-luokitukset. Leikkauskertomuksista haettiin leikkauksen tyyppi, sen tekijä ja leikkauspäivämäärä. Leikkauskomplikaatioita seurattiin Clavien Dindo -luokituksen avulla. Seuranta-aika oli kolme kuukautta.
Tutkimuksessa havaittiin, että hoidossa ja raportoinnissa oli merkittäviä puutteita. Ennen operaatiota kudosnäyte oli otettu vain 55 %:lta potilaista ja kuvantamistutkimus tehty vain 40 %:lle. Myös patologisten leikkausmarginaalien ilmoittamisessa oli puutteita. Operaatioita oltiin tehty Turun alueella Tyksissä, Loimaan kantasairaalassa ja Salon aluesairaalassa. Porin keskussairaalassa tai yksityisellä sektorilla operoituja potilaita ei otettu tutkimukseen. Operatöörejä oli yhteensä 17, mikä tarkoittaa 3,5 leikkausta yhtä operatööriä kohden 12 vuodessa. Leikkauskomplikaatioiden määrä oli samalla tasolla kuin laajemmissa eurooppalaisissa tutkimuksissa, mutta nivusimusolmukkeiden poistoleikkauksissa komplikaatioita esiintyi huomattavan paljon eurooppalaisiin tutkimuksiin verrattuna. Vakavimmilta komplikaatioilta vältyttiin ja yksikään potilaista ei tiettävästi tarvinnut tehohoitotasoista interventiota leikkauskomplikaation vuoksi. Tästä huolimatta tutkimuksessamme todettiin selvä tarve peniskarsinoomahoitojen keskittämistoimille Suomessa.