Kuolintodistukset lähteenä hukkumisen epidemiologian tutkimuksessa
Talvitie, Teemu (2019-02-14)
Kuolintodistukset lähteenä hukkumisen epidemiologian tutkimuksessa
(14.02.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902155099
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902155099
Tiivistelmä
Tapaturmaiset hukkumiset ovat maailmalla ja Suomessa merkittävä terveydellinen ongelma ja yksi yleisimmistä tapaturmaisen kuoleman syistä. Suomessa hukkumiskuolemien määrä on väkilukuun suhteutettuna muihin Euroopan maihin nähden suuri.
Tämän projektin tarkoituksena oli kerätä kuolintodistuksista tietoa Suomessa vuosina 2000-2013 tapahtuneiden tapaturmaisten hukkumiskuolemien määrästä, uhreista sekä kuolemaan liittyneistä olosuhdeseikoista.
Tutkimuksen aineistona oli Tilastokeskukselta saadut kuolintodistukset, joissa kuolema oli tapahtunut vuosina 2000–2013 ja joiden kuolinsyyksi oli merkitty ICD-10:n vammakoodi T75.1 (veteen vajoaminen tai hukkuminen). Näiden joukosta poimittiin ne, joiden kuolemanluokaksi oli merkitty tapaturma, ja kerättiin tietoa mm. kuoleman ajankohdasta, kuolinpaikasta, kuolemaa edeltäneestä toiminnasta ja siitä, oliko tapahtumapaikalla sivullisia.
Projektin seurauksena syntyi taulukko, joka käsittää yhteensä 2982 hukkumiskuolemasta kerätyt tiedot. Tämä aineisto vastaa demografisesti jotakuinkin Tilastokeskuksen julkaisemia aineistoja. Tapausten kokonaismäärä on kuitenkin 13,5 % suurempi kuin Tilastokeskuksen julkaisuissa, koska niissä tapaukset on poimittu pelkästään ICD-10:n ulkoisten koodien mukaan.
Aineiston joukossa yleisin tapaturmaisen hukkumiskuoleman tapahtumapaikka oli järvi (37,5 %). Toiseksi yleisimpänä oli meri (17,6 %). Hukkuminen liittyi yleisimmin vesiliikenteeseen (25,9 %) tai uintiin (21,1 %). Suurin osa vainajista löydettiin kuolleena vedestä, vain pieni osa kuoli sairaalassa (6,2 %) tai matkalla sinne (0,2 %). Sivullisia oli paikalla vain harvoin (27,7 %).
Kuolintodistusten tapahtumatiedoista saatujen tietojen laatu ja kattavuus vaihtelivat suuresti. Tyypillistä oli, että yksi tai useampi kerätyistä tiedoista ei käynyt ilmi kuolintodistuksen vapaasta tekstistä. Oikeuslääkäreiden tapahtumatietoihin kirjaaman tekstin laatua ja yhdenmukaisuutta tulisi kehittää, jotta ainakin perustiedot kuoleman olosuhteista kirjattaisi aina. Lisäksi tuloksia on tarkoitus hyödyntää myöhemmin laajemmissa hukkumisten epidemiologiaa käsittelevissä tutkimuksissa, joissa selvitetään etenkin alkoholin ja lääkeaineiden osuutta erilaisissa hukkumistilanteissa.
Tämän projektin tarkoituksena oli kerätä kuolintodistuksista tietoa Suomessa vuosina 2000-2013 tapahtuneiden tapaturmaisten hukkumiskuolemien määrästä, uhreista sekä kuolemaan liittyneistä olosuhdeseikoista.
Tutkimuksen aineistona oli Tilastokeskukselta saadut kuolintodistukset, joissa kuolema oli tapahtunut vuosina 2000–2013 ja joiden kuolinsyyksi oli merkitty ICD-10:n vammakoodi T75.1 (veteen vajoaminen tai hukkuminen). Näiden joukosta poimittiin ne, joiden kuolemanluokaksi oli merkitty tapaturma, ja kerättiin tietoa mm. kuoleman ajankohdasta, kuolinpaikasta, kuolemaa edeltäneestä toiminnasta ja siitä, oliko tapahtumapaikalla sivullisia.
Projektin seurauksena syntyi taulukko, joka käsittää yhteensä 2982 hukkumiskuolemasta kerätyt tiedot. Tämä aineisto vastaa demografisesti jotakuinkin Tilastokeskuksen julkaisemia aineistoja. Tapausten kokonaismäärä on kuitenkin 13,5 % suurempi kuin Tilastokeskuksen julkaisuissa, koska niissä tapaukset on poimittu pelkästään ICD-10:n ulkoisten koodien mukaan.
Aineiston joukossa yleisin tapaturmaisen hukkumiskuoleman tapahtumapaikka oli järvi (37,5 %). Toiseksi yleisimpänä oli meri (17,6 %). Hukkuminen liittyi yleisimmin vesiliikenteeseen (25,9 %) tai uintiin (21,1 %). Suurin osa vainajista löydettiin kuolleena vedestä, vain pieni osa kuoli sairaalassa (6,2 %) tai matkalla sinne (0,2 %). Sivullisia oli paikalla vain harvoin (27,7 %).
Kuolintodistusten tapahtumatiedoista saatujen tietojen laatu ja kattavuus vaihtelivat suuresti. Tyypillistä oli, että yksi tai useampi kerätyistä tiedoista ei käynyt ilmi kuolintodistuksen vapaasta tekstistä. Oikeuslääkäreiden tapahtumatietoihin kirjaaman tekstin laatua ja yhdenmukaisuutta tulisi kehittää, jotta ainakin perustiedot kuoleman olosuhteista kirjattaisi aina. Lisäksi tuloksia on tarkoitus hyödyntää myöhemmin laajemmissa hukkumisten epidemiologiaa käsittelevissä tutkimuksissa, joissa selvitetään etenkin alkoholin ja lääkeaineiden osuutta erilaisissa hukkumistilanteissa.