Opettajan palautteen merkitys luokanopettajaopiskelijoiden koulumuistoissa
Saarni, Annamari (2019-02-18)
Opettajan palautteen merkitys luokanopettajaopiskelijoiden koulumuistoissa
(18.02.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902205799
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902205799
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia palautteita luokanopettajaopiskelijat muistavat saaneensa omalta opettajaltaan ennen opettajankoulutusta ja millaisia merkityksiä mieleen jääneillä palautteilla on opiskelijoille ollut. Tutkimuksessa tarkasteltiin opiskelijoiden kirjoittamia kertomuksia omista kokemuksistaan opettajan palautteen sisällön, palautetilanteen ja tilanteessa heränneiden tunteiden suhteen. Lisäksi tarkasteltiin, miten opiskelijat ovat kokeneet palautteiden vaikuttaneen itseensä myöhemmin tilanteen jälkeen, ja millaisia merkityksiä palautteilla on koettu olevan oman kehittyvän opettajuuden kannalta.
Tutkimuksen aineisto koostuu 40:stä luokanopettajaopiskelijoiden kirjoittamasta kertomuksesta. Tutkimus on toteutettu narratiivista lähestymistapaa soveltaen, ja Polkinghornen (1995) määrittelemällä narratiivien analyysimenetelmällä kertomuksista etsittiin toistuvia teemoja. Useita samoja teemoja sisältäneet kertomukset tyypiteltiin kuuluviksi samaan tyyppiin, joita kuvattiin tyyppikertomuksilla.
Kertomuksissa opettajan palaute on useimmiten kohdistunut johonkin suoritukseen, tuotokseen tai taitoon. Palautteen saamisen hetkiin on liittynyt niin iloa ja ylpeyttä kuin häpeän ja väärinkohdelluksi tulemisen tunteita, ja muiden oppilaiden läsnäolo tilanteessa on muistoissa merkittävää. Palaute on vaikuttanut saajansa itsetuntoon, kykykäsitykseen ja oppimismotivaatioon sekä vahvistavasti että heikentävästi, ja moni on kokenut palautteen merkityksen kantaneen aina aikuisuuteen asti. Oman opettajan toiminnasta halutaan ottaa mallia omaan palautteenantoon tai opettajan toiminta nähdään varoittavana esimerkkinä palautteenannosta, jollaista ei haluta omassa työssään toistaa.
Tulosten perusteella voidaan pohtia opettajan herkkyyden tärkeyttä palautteenannossa sekä sitä, millaisissa tilanteissa ja mihin asioihin kohdistettua palautetta opettajan kannattaa antaa. Tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi opettajankoulutuksessa keskustelun avauksena palautteenannosta osana arviointia tai omien koulumuistojen merkityksestä opettajan työssä ja opettajaksi kasvamisessa.
Tutkimuksen aineisto koostuu 40:stä luokanopettajaopiskelijoiden kirjoittamasta kertomuksesta. Tutkimus on toteutettu narratiivista lähestymistapaa soveltaen, ja Polkinghornen (1995) määrittelemällä narratiivien analyysimenetelmällä kertomuksista etsittiin toistuvia teemoja. Useita samoja teemoja sisältäneet kertomukset tyypiteltiin kuuluviksi samaan tyyppiin, joita kuvattiin tyyppikertomuksilla.
Kertomuksissa opettajan palaute on useimmiten kohdistunut johonkin suoritukseen, tuotokseen tai taitoon. Palautteen saamisen hetkiin on liittynyt niin iloa ja ylpeyttä kuin häpeän ja väärinkohdelluksi tulemisen tunteita, ja muiden oppilaiden läsnäolo tilanteessa on muistoissa merkittävää. Palaute on vaikuttanut saajansa itsetuntoon, kykykäsitykseen ja oppimismotivaatioon sekä vahvistavasti että heikentävästi, ja moni on kokenut palautteen merkityksen kantaneen aina aikuisuuteen asti. Oman opettajan toiminnasta halutaan ottaa mallia omaan palautteenantoon tai opettajan toiminta nähdään varoittavana esimerkkinä palautteenannosta, jollaista ei haluta omassa työssään toistaa.
Tulosten perusteella voidaan pohtia opettajan herkkyyden tärkeyttä palautteenannossa sekä sitä, millaisissa tilanteissa ja mihin asioihin kohdistettua palautetta opettajan kannattaa antaa. Tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi opettajankoulutuksessa keskustelun avauksena palautteenannosta osana arviointia tai omien koulumuistojen merkityksestä opettajan työssä ja opettajaksi kasvamisessa.