Toissijaisen suojelun myöntämisen edellytykset – tarkastelussa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksenteko vuosina 2016-2017
Kettunen, Salla (2019-02-13)
Toissijaisen suojelun myöntämisen edellytykset – tarkastelussa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksenteko vuosina 2016-2017
(13.02.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903088158
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903088158
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee ulkomaalaislain (301/2004) 88.1§ 3 kohdan mukaisen oleskeluluvan myöntämistä toissijaisen suojelun perusteella. Kyse on kansainvälisen suojelun muodosta, jonka edellytyksiä arvioidaan, jos turvapaikan myöntämisen edellytykset eivät täyty. Tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää, miten lain kohdan edellyttämää vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa on arvioitu päätöksenteossa ja mitä vaaran toteennäyttämiseksi on vaadittu. Lisäksi tutkielmassa on pyritty selvittämään hankitun maantiedon merkitystä osana paluualueen mielivaltaisen väkivallan asteen arviointia, sekä sitä, miten lain soveltamisessa hyödynnetään eri ulkomaalaisoikeudellisia ja hallinto-oikeudellisia periaatteita. Tutkielman tarkoituksena on ollut lisäksi määrittää tiukentuneen liikkuvuuden kontrollin vaikutuksia ulkomaalaislain muutoksiin.
Tutkielma muodostuu kokonaisuuksittain kahdesta osasta: oikeudellisesta viitekehyksestä sekä varsinaisesta analyysiosiosta. Oikeudellinen viitekehys sisältää toissijaiseen suojeluun sovellettavat lainkohdat, oikeusperiaatteet sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Analyysiosiossa käytetty aineisto koostuu seitsemästä korkeimman hallintooikeuden vuosikirjaratkaisuista. Aineiston analyysi on toteutettu kvalitatiivisen sisällön analyysin keinoin, käyttäen metodina teemoittelua. Tutkielmassa hyödynnettiin myös kvantifioimista aineiston jäsentelyssä. Tutkielmassa tutkimuskysymykset ovat lainopillisia, joiden paikantamisessa ja analyysissa on hyödynnetty empiirisiä menetelmiä.
Tutkielman keskeisenä tuloksena oli, että alueen mielivaltaisen väkivallan asteen taso määrittelee sen, kuinka perusteellista näyttöä vaaran henkilökohtaisuudesta vaaditaan. Vaaran henkilökohtaisuuden punninnassa arvioidaan pitkälti samoja henkilökohtaisia ominaisuuksia, kuin turvapaikan myöntämisessä, mikä hämärtää rajanvetoa näiden kahden suojan muodon välillä. Aineiston perusteella näyttökynnys näyttää olevan korkealla, eikä benefit of the doubt periaatteelle jää ratkaisukäytännössä sijaa. Viranomaisten hankkiman ajantasaisen maatiedon merkitys on suuri, sillä maatiedon perusteella määritellään näyttötaakan taso koskien vaaran henkilökohtaisuutta. Aineiston perusteella hallinnon oikeusperiaatteita voisi hyödyntää monipuolisemmin ja etenkin lasten edun huomioon ottamista tulisi tuoda selvemmin esille osana oikeudellista arviointia.
Tutkielma muodostuu kokonaisuuksittain kahdesta osasta: oikeudellisesta viitekehyksestä sekä varsinaisesta analyysiosiosta. Oikeudellinen viitekehys sisältää toissijaiseen suojeluun sovellettavat lainkohdat, oikeusperiaatteet sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Analyysiosiossa käytetty aineisto koostuu seitsemästä korkeimman hallintooikeuden vuosikirjaratkaisuista. Aineiston analyysi on toteutettu kvalitatiivisen sisällön analyysin keinoin, käyttäen metodina teemoittelua. Tutkielmassa hyödynnettiin myös kvantifioimista aineiston jäsentelyssä. Tutkielmassa tutkimuskysymykset ovat lainopillisia, joiden paikantamisessa ja analyysissa on hyödynnetty empiirisiä menetelmiä.
Tutkielman keskeisenä tuloksena oli, että alueen mielivaltaisen väkivallan asteen taso määrittelee sen, kuinka perusteellista näyttöä vaaran henkilökohtaisuudesta vaaditaan. Vaaran henkilökohtaisuuden punninnassa arvioidaan pitkälti samoja henkilökohtaisia ominaisuuksia, kuin turvapaikan myöntämisessä, mikä hämärtää rajanvetoa näiden kahden suojan muodon välillä. Aineiston perusteella näyttökynnys näyttää olevan korkealla, eikä benefit of the doubt periaatteelle jää ratkaisukäytännössä sijaa. Viranomaisten hankkiman ajantasaisen maatiedon merkitys on suuri, sillä maatiedon perusteella määritellään näyttötaakan taso koskien vaaran henkilökohtaisuutta. Aineiston perusteella hallinnon oikeusperiaatteita voisi hyödyntää monipuolisemmin ja etenkin lasten edun huomioon ottamista tulisi tuoda selvemmin esille osana oikeudellista arviointia.