Palleatyräleikkaukset Tyksissä 2006–2016
Nykänen, Elina (2019-03-08)
Palleatyräleikkaukset Tyksissä 2006–2016
(08.03.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903118368
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903118368
Tiivistelmä
Palleatyrä eli hiatushernia on tilanne, jossa maha tai sen osa pääsee työntymään hiatusaukon kautta rintaontelon puolelle. Palleatyrät voidaan jakaa anatomisesti aksiaalisiin sekä paraesofageaalisiin palleatyriin (PEH). Suurin osa aksiaalisista palleatyristä on oireettomia sattumalöydöksiä, jotka eivät pääsääntöisesti vaadi hoitoa. PEH:ihin sen sijaan saattaa liittyä epämääräistä rintalastan takaista kipua, nopeaa täyttymisen tunnetta, ruokailun jälkeistä tylppää ylävatsakipua, nielemisvaikeutta sekä oksentelua. Suurilla PEH:illa on taipumus kasvaa seurannassa, jolloin niihin saattaa liittyä tyrän kureutumisen riski. Oireisen PEH:n leikkaushoitoa tulee harkita aina, mikäli potilaan muu sairastavuus ei aiheuta kohtuutonta leikkausriskiä. Operatiivisesti hoidettuihin PEH:ihin liittyy tyrän uusiutumisen riski, jonka pienentämiseksi voidaan hiatoplastiassa käyttää vahvikeverkkoa. Kirjallisuudessa näyttö vahvikeverkon hyödyistä on ristiriitaista, eikä vakiintunutta hoitokäytäntöä ole muodostunut.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Tyksissä 2006–2016 tehtyjen palleatyräleikkausten lukumäärää, leikkausmenetelmiä, vahvikeverkon käyttöä, relapsien lukumäärää ja vertailla saatuja tuloksia kirjallisuudessa esiintyviin tuloksiin. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti sairauskertomusmerkinnöistä.
Vuosina 2006–2016 Tyksissä tehtiin 55 palleatyräleikkausta, joista 89 % tehtiin elektiivisesti ja 69 % laparoskooppisesti. Vahvikeverkkoa käytettiin primaarileikkauksen yhteydessä 30,9 prosentilla potilaista. Uusintaleikkauksia tehtiin 23,6 prosentille, mikä on hieman enemmän kuin kirjallisuudessa esitetyt lukemat. Verkkokorjauksiin liittyi huomattavasti vähemmän uusintaleikkauksia kuin ilman vahvikeverkkoa korjattuihin palletyriin (5,9 % vs. 31,6 %). Tutkimustulos antaa tukea vahvikeverkon käytölle tulevaisuudessakin, vaikka kirjallisuudessa näyttö on ristiriitaista. Pieniä leikkauksen aikaisia komplikaatioita todettiin 25,5 prosentissa leikkauksista, mikä on linjassa kirjallisuuden tutkimustulosten kanssa. Postoperatiivisia komplikaatioita syntyi 30,1 prosentille ja niistä yleisin oli pneumonia. Vastaavia tuloksia on julkaistu aikaisemminkin. Kuolemaan johtaneita komplikaatioita oli tutkimuksessa yksi (1,8 %). Lisäksi toisen potilaan kuolemaan johtaneen tapahtumaketjun katsottiin alkaneen elektiivisestä palleatyräleikkauksesta, vaikka leikkauksessa ei todettu komplikaatioita. Tutkimuksessamme päivystysleikkauksiin liittyvä kuolleisuus oli 0 %.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Tyksissä 2006–2016 tehtyjen palleatyräleikkausten lukumäärää, leikkausmenetelmiä, vahvikeverkon käyttöä, relapsien lukumäärää ja vertailla saatuja tuloksia kirjallisuudessa esiintyviin tuloksiin. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti sairauskertomusmerkinnöistä.
Vuosina 2006–2016 Tyksissä tehtiin 55 palleatyräleikkausta, joista 89 % tehtiin elektiivisesti ja 69 % laparoskooppisesti. Vahvikeverkkoa käytettiin primaarileikkauksen yhteydessä 30,9 prosentilla potilaista. Uusintaleikkauksia tehtiin 23,6 prosentille, mikä on hieman enemmän kuin kirjallisuudessa esitetyt lukemat. Verkkokorjauksiin liittyi huomattavasti vähemmän uusintaleikkauksia kuin ilman vahvikeverkkoa korjattuihin palletyriin (5,9 % vs. 31,6 %). Tutkimustulos antaa tukea vahvikeverkon käytölle tulevaisuudessakin, vaikka kirjallisuudessa näyttö on ristiriitaista. Pieniä leikkauksen aikaisia komplikaatioita todettiin 25,5 prosentissa leikkauksista, mikä on linjassa kirjallisuuden tutkimustulosten kanssa. Postoperatiivisia komplikaatioita syntyi 30,1 prosentille ja niistä yleisin oli pneumonia. Vastaavia tuloksia on julkaistu aikaisemminkin. Kuolemaan johtaneita komplikaatioita oli tutkimuksessa yksi (1,8 %). Lisäksi toisen potilaan kuolemaan johtaneen tapahtumaketjun katsottiin alkaneen elektiivisestä palleatyräleikkauksesta, vaikka leikkauksessa ei todettu komplikaatioita. Tutkimuksessamme päivystysleikkauksiin liittyvä kuolleisuus oli 0 %.