Parechovirusinfektioiden laukaisema luontainen immuunipuolustus soluviljelmissä
Vuorinen, Emmiliisa (2019-03-04)
Parechovirusinfektioiden laukaisema luontainen immuunipuolustus soluviljelmissä
Vuorinen, Emmiliisa
(04.03.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903128619
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903128619
Tiivistelmä
Ihmisen parechovirukset (HPeV:t) voivat aiheuttaa vakavia keskushermostoinfektioita
vastasyntyneille. Tyypin 3 HPeV on yleisin aiheuttaja, mutta Tauriaisen ryhmä löysi
Suomesta 2012 lapsia, joille HPeV4 aiheutti vakavan yleisinfektion. Sitä, miten HPeV:t
aiheuttavat hermostoinfektioita, ei tunneta. Tarkoituksena on tutkia, miten sytokiinien
ilmeneminen infektoiduissa soluissa eroaa eri virustyyppien ja -alatyyppien välillä.
Tutkimme tätä infektoimalla ihmisen keuhkoepiteelisoluja (A549) sekä astrosyyttisoluja
(T98G) ihmisen parechoviruksilla: HPeV1-Harris, HPeV3, HPeV4-FI ja HPeV4-NL sekä
kontrollina Coxsakievirus B3:lla (CV-B3). Osa viruksista oli aiheuttanut vakavia tauteja ja osa
lieviä. Käytimme kontrollina myös kaksinauhaista RNA:ta (Poly-IC), joka laukaisee
sytokiinien tuotannon. Infektoidut solut ja niiden kasvatusliemi kerättiin 24 h, 48 h ja 72 h
aikapisteissä. Määritimme solujen ilmentämiä sytokiineja kasvatusliemistä Proteome
Profiler -kitillä. Tulosten perusteella valitsimme jatkotutkimusten sytokiinit. Niiden
tuotantoa mitattiin kvantitatiivisella RT-PCR analyysillä sekä immunofluoresenssi
värjäyksellä.
Kaikkien virusalatyyppien sytokiiniprofiilit vaihtelivat keskenään ja solulinjojen välillä.
HPeV3:n ja CV-B3:n välillä nähtiin samankaltaisuutta. Suurimmat erot nähtiin interleukiini-
6:n (IL-6) tuotannossa: kaikki virukset estivät sen tuottoa A549 soluissa mutta tehostivat
sitä T98G soluissa. Tutkimus on edelleen käynnissä, joten tulokset ovat alustavia. Tulokset
viittaavat siihen, että HPeV:n sytokiiniprofiilit muistuttavat toisiaan ja CV-B3:n
sytokiiniprofiileja. Kaikkien virusten sytokiiniprofiilit erosivat joiltain osin toisistaan, mutta
vakavaa sairautta aiheuttaneiden virusten sytokiiniprofiilit eivät eronneet huomattavasti
muiden virusten profiileista.
vastasyntyneille. Tyypin 3 HPeV on yleisin aiheuttaja, mutta Tauriaisen ryhmä löysi
Suomesta 2012 lapsia, joille HPeV4 aiheutti vakavan yleisinfektion. Sitä, miten HPeV:t
aiheuttavat hermostoinfektioita, ei tunneta. Tarkoituksena on tutkia, miten sytokiinien
ilmeneminen infektoiduissa soluissa eroaa eri virustyyppien ja -alatyyppien välillä.
Tutkimme tätä infektoimalla ihmisen keuhkoepiteelisoluja (A549) sekä astrosyyttisoluja
(T98G) ihmisen parechoviruksilla: HPeV1-Harris, HPeV3, HPeV4-FI ja HPeV4-NL sekä
kontrollina Coxsakievirus B3:lla (CV-B3). Osa viruksista oli aiheuttanut vakavia tauteja ja osa
lieviä. Käytimme kontrollina myös kaksinauhaista RNA:ta (Poly-IC), joka laukaisee
sytokiinien tuotannon. Infektoidut solut ja niiden kasvatusliemi kerättiin 24 h, 48 h ja 72 h
aikapisteissä. Määritimme solujen ilmentämiä sytokiineja kasvatusliemistä Proteome
Profiler -kitillä. Tulosten perusteella valitsimme jatkotutkimusten sytokiinit. Niiden
tuotantoa mitattiin kvantitatiivisella RT-PCR analyysillä sekä immunofluoresenssi
värjäyksellä.
Kaikkien virusalatyyppien sytokiiniprofiilit vaihtelivat keskenään ja solulinjojen välillä.
HPeV3:n ja CV-B3:n välillä nähtiin samankaltaisuutta. Suurimmat erot nähtiin interleukiini-
6:n (IL-6) tuotannossa: kaikki virukset estivät sen tuottoa A549 soluissa mutta tehostivat
sitä T98G soluissa. Tutkimus on edelleen käynnissä, joten tulokset ovat alustavia. Tulokset
viittaavat siihen, että HPeV:n sytokiiniprofiilit muistuttavat toisiaan ja CV-B3:n
sytokiiniprofiileja. Kaikkien virusten sytokiiniprofiilit erosivat joiltain osin toisistaan, mutta
vakavaa sairautta aiheuttaneiden virusten sytokiiniprofiilit eivät eronneet huomattavasti
muiden virusten profiileista.