Leikki opetuksessa alakoulun 3.-6. luokkien opettajien kokemana

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkittiin luokanopettajien kokemuksia leikin käytöstä 3.–6. luokkien opetuksessa, sillä aiemmissa tutkimuksissa on tutkittu paljon leikin käyttöä varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa sekä alakoulun alimmilla luokilla (Lynch 2015; Nor Puteh & Ali 2013; Hyvönen 2011). Tutkimukseen osallistui kahdeksan luokanopettajaa, joista seitsemän oli naisopettajia ja yksi oli miesopettaja. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, jonka avulla pyrittiin saamaan syvällinen ymmärrys luokanopettajien kokemuksista. Haastatteluista selvisi, että luokanopettajat käyttivät leikkiä opetuksessaan eri tavoin, ja käytön määrä vaihteli päivittäisestä muutamaan kertaan kuussa. Eniten luokanopettajat käyttivät leikkiä äidinkielen ja kirjallisuuden, matematiikan sekä liikunnan opetuksessa. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa leikkiä käytettiin eniten sanaluokkien opetuksessa. Matematiikassa leikkiä käytettiin lukujonojen, kertotaulujen ja murtolukujen opettelussa. Lisäksi liikuntatunneilla hyödynnettiin paljon erilaisia leikkejä. Luokanopettajat kokivat leikin käytön tuovan opetukseen erilaisia oppilaiden oppimiseen ja hyvinvointiin liittyviä etuja, kuten leikin varjolla oppimisen ja asioiden ymmärtämisen helpommin sekä liikkeen lisääntymisen. Leikin käytöllä koettiin myös olevan erilaisia työrauhaan ja asenteisiin liittyviä haasteita. Leikin käyttöä rajoittavaksi tekijäksi koettiin pienet tilat.

Luokanopettajat kokivat leikin soveltuvan hyvin oppimisprosessin eri vaiheisiin. Lisäksi leikin kautta on mahdollista tuottaa oppilaille elämyksiä ja motivoida heitä. Leikin koettiin soveltuvan myös yhteistyötaitojen sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen ja ryhmähengen luomiseen. Opettajat kokivat heidän roolinsa vaihtelevan suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin osalta. Pääsääntöisesti luokanopettajat suunnittelivat opetuksessa hyödynnettävät leikit itsenäisesti, mutta ottivat kuitenkin vastaan muiden tuomia ideoita. Leikin toteutuksessa opettajan rooli vaihteli leikin luonteen mukaan. Opettaja oli välillä mukana leikissä, mutta toisinaan myös ohjaajana tai havainnoijana. Opettajien käytänteet vaihtelivat myös arvioinnin suhteen. Tuloksista voidaan kokonaisuudessaan nähdä, että leikin käytöllä on paljon oppilaiden oppimiseen ja hyvinvointiin liittyviä etuja. Lisäksi se on merkityksellistä oppilaiden kasvun ja kehityksen tukemisessa. Tuoreen tutkimustiedon avulla opettajan on mahdollista tuoda kasvatuksen ja opetuksen yhteyteen uusia, lapsia innostavia, sekä lasten kasvua ja kehitystä tukevia elementtejä.