Superministeriö sanelee? Valtiovarainministeriön käyttämät perustelutavat Kreikan lainapakettien käsittelyssä 2010-2014
Sailaranta, Tatu (2019-03-11)
Superministeriö sanelee? Valtiovarainministeriön käyttämät perustelutavat Kreikan lainapakettien käsittelyssä 2010-2014
Sailaranta, Tatu
(11.03.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019041512329
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019041512329
Tiivistelmä
Tutkimuksessani selvitän valtiovarainministeriön käyttämien perusteluiden legitimiteet-tipohjaa Kreikan kahden lainapaketin aikana 2010-2014. Perusteluina tälle rajaukselle on Kreikan tukipakettien merkittävyys suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja valtiovarainministeriön vahva rooli tässä keskustelussa. Tarkastelen, milloin valtiova-rainministeriö on vedonnut lainalaisuuteen, milloin tehokkuuteen ja milloin demokraatti-suuteen. Teoreettisena viitekehyksenä olen hyödyntänyt MAX WEBERIN mallia minis-teriöiden vallan legitimiteeteistä. Lähteenä toimivat Kreikan tukemiseen liittyvät halli-tuksen esitykset, valtioneuvoston tiedonannot sekä valtioneuvoston eduskunnalle antamat E-kirjelmät ja E-jatkokirjeet. E-kirjelmien tarkoituksena on pitää eduskunta ajan tasalla EU:n tapahtumista.
Tutkimukseni selvisi, että valtiovarainministeriö suhtautui alun perin varovaisesti Krei-kan tukemiseen ja esitti tätä vastaan perusteluita vedoten juridisiin, taloudellisiin ja po-liittisiin seurauksiin. Ministeriön esittämä Suomen kanta oli aluksi se, että Unionin poliit-tiseen rakenteeseen ei kuulu se, että jäsenmaa pelastaisi toisen jäsenmaan taloudellisesta ahdingosta. Ministeriö joutui kuitenkin muuttamaan kantaansa. Valtiovarainministeriö perusteli tätä sillä, että kriisillä saattaisi olla vakavia seurauksia ja että se saattaisi lähteä leviämään. Todellisuudessa poliittinen ohjaus (EU:n ministerikokous) näyttäisi vieneen voiton virkamiesten ajamasta kansalaisten näkökulmasta ja lainalaisuuden legitimitee-tistä.
Valtiovarainministeriö otti toisessa lainapaketissa nähdäkseni käyttöön pragmaattisen te-hokkuuden linjan. Kreikan lainat hyväksyttiin tosiasioiksi, joiden kanssa oli elettävä. Mi-nisteriö kuitenkin pyrki aktiivisesti tehokkuuteen: Kreikan toiseen lainapakettiin kehitel-tiin mukaan Suomen taloudellisia etuja ajaneet vakuudet. Vakuudet olivat valtiovarain-ministeriön ideoimat Vanhasen/Kiviniemen hallituskaudella. Vakuudet puhuvat sen puo-lesta, että ministeriö itse pyrki tässä vaiheessa entistä vahvemmin legitimoimaan toimin-tansa tehokkuudella. Lainalaisuuteen ei enää vedottu: EU:n perussopimuksia ei mainittu. Voidaankin argumentoida, että valtiovarainministeriön rooli oli aiempaa vahvempi Ka-taisen hallituksen ja Kreikka II-lainapaketin aikana, kun vakuudet saatiin nyt ajettua läpi.
Tärkein tutkimustulos oli se, että valtiovarainministeriön rooli muuttui Kreikan kriisien aikana joustavasti. Ministeriö näytteli aluksi roolia laillisuuden puolustajana. Poliittisen ohjauksen jälkeen ministeriö joutui väistymään lyhyeksi aikaa vain hallituksen palveli-jaksi. Kreikka II tukipaketissa valtiovarainministeriö omaksui pragmaattisen tehokkuu-den roolin. Kreikan lainoista pyrittiin tekemään ehdoiltaan kovia, joista todisteena ovat ministeriön ideoimat vakuudet. Mahdollinen jatkotutkimus voisi kohdistua EU-tason po-liittiseen ohjaukseen. Miten Suomen etuja palvelee se, että EU-tason poliittinen ohjaus ohittaa Suomen virkamieskoneiston, jonka tarkoituksena on ajaa Suomen omaa etua?
Tutkimukseni selvisi, että valtiovarainministeriö suhtautui alun perin varovaisesti Krei-kan tukemiseen ja esitti tätä vastaan perusteluita vedoten juridisiin, taloudellisiin ja po-liittisiin seurauksiin. Ministeriön esittämä Suomen kanta oli aluksi se, että Unionin poliit-tiseen rakenteeseen ei kuulu se, että jäsenmaa pelastaisi toisen jäsenmaan taloudellisesta ahdingosta. Ministeriö joutui kuitenkin muuttamaan kantaansa. Valtiovarainministeriö perusteli tätä sillä, että kriisillä saattaisi olla vakavia seurauksia ja että se saattaisi lähteä leviämään. Todellisuudessa poliittinen ohjaus (EU:n ministerikokous) näyttäisi vieneen voiton virkamiesten ajamasta kansalaisten näkökulmasta ja lainalaisuuden legitimitee-tistä.
Valtiovarainministeriö otti toisessa lainapaketissa nähdäkseni käyttöön pragmaattisen te-hokkuuden linjan. Kreikan lainat hyväksyttiin tosiasioiksi, joiden kanssa oli elettävä. Mi-nisteriö kuitenkin pyrki aktiivisesti tehokkuuteen: Kreikan toiseen lainapakettiin kehitel-tiin mukaan Suomen taloudellisia etuja ajaneet vakuudet. Vakuudet olivat valtiovarain-ministeriön ideoimat Vanhasen/Kiviniemen hallituskaudella. Vakuudet puhuvat sen puo-lesta, että ministeriö itse pyrki tässä vaiheessa entistä vahvemmin legitimoimaan toimin-tansa tehokkuudella. Lainalaisuuteen ei enää vedottu: EU:n perussopimuksia ei mainittu. Voidaankin argumentoida, että valtiovarainministeriön rooli oli aiempaa vahvempi Ka-taisen hallituksen ja Kreikka II-lainapaketin aikana, kun vakuudet saatiin nyt ajettua läpi.
Tärkein tutkimustulos oli se, että valtiovarainministeriön rooli muuttui Kreikan kriisien aikana joustavasti. Ministeriö näytteli aluksi roolia laillisuuden puolustajana. Poliittisen ohjauksen jälkeen ministeriö joutui väistymään lyhyeksi aikaa vain hallituksen palveli-jaksi. Kreikka II tukipaketissa valtiovarainministeriö omaksui pragmaattisen tehokkuu-den roolin. Kreikan lainoista pyrittiin tekemään ehdoiltaan kovia, joista todisteena ovat ministeriön ideoimat vakuudet. Mahdollinen jatkotutkimus voisi kohdistua EU-tason po-liittiseen ohjaukseen. Miten Suomen etuja palvelee se, että EU-tason poliittinen ohjaus ohittaa Suomen virkamieskoneiston, jonka tarkoituksena on ajaa Suomen omaa etua?