Lukuintoa etsimässä : yksilötyöskentelystä yhteistoiminnallisuuteen : Kirjallisuudenopetuksen työtapoja 3.–6. luokilla ja opettajien arvioita työtavoista
Juntunen, Katja (2019-03-26)
Lukuintoa etsimässä : yksilötyöskentelystä yhteistoiminnallisuuteen : Kirjallisuudenopetuksen työtapoja 3.–6. luokilla ja opettajien arvioita työtavoista
Juntunen, Katja
(26.03.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050314192
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050314192
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on kirjallisuudenopetuksen käytänteet 3.–6. luokilla ja opettajien arviointi käytetyistä työtavoista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä lukemisen työtapoja ja kirjallisuuden käsittelytapoja opettajat käyttävät ja miten he arvioivat kirjallisuudenopetuksen vaikutusta oppilaiden lukuintoon. Kirjallisuudenopetusta lähestytään tutkimustehtävässä kahdesta näkökulmasta: sitä tarkastellaan yleisesti ja erityisesti viimeksi luetun kirjan yhteydessä.
Tutkimusaineistona käytetään Lukuklaani-opettajakyselyn vastauksia. Kyselytutkimus on toteutettu Helsingin yliopiston ja Turun ylipiston yhteistyönä, ja se on osa laajempaa Lukuklaani-hanketta. Vastaajajoukko on rajattu suomen kieltä ja kirjallisuutta 3.–6. luokilla opettaviin luokan- ja erityisluokanopettajiin (n = 401). Kyselyaineistoa analysoidaan määrällisesti ja laadullisesti. Analyysin teoreettiskäytännöllisen viitekehyksen muodostavat lukutaitotutkimukset ja Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 kirjallisuudenopetuksen tavoitteet.
Keskeiset tutkimustulokset voidaan tiivistää viiteen päähavaintoon: 1) Vastaajat käyttävät lukemisessa ja kirjan käsittelyssä eniten yksilöllisiä työtapoja ja vähiten yhteistoiminnallisia opetusmenetelmiä. 2) Vastaajat varioivat erilaisia työtapoja kirjallisuudenopetuksessaan. 3) Kirjallisuudenopetus näyttää suosivan tyttöjä motivoivia opetusmenetelmiä. Poikia opetus motivoi selkeästi vähemmän. 4) Valtaosa vastaajista arvioi kirjallisuuden käsittelytapojen ja oman opetuksensa vaikutusta oppilaiden lukuintoon myönteisesti. 5) Opettajien toteuttamat käytännön opetusratkaisut ja itsearviointi opetuksesta näyttävät keskenään ristiriitaisilta: opetuksessa suositaan eniten yksilöllisiä työtapoja, kun myönteisimpiin arvioihin liittyvät useimmiten vähiten käytetyt yhteistoiminnalliset työtavat.
Tulosten perusteella näyttää siltä, että nykymuodossaan kirjallisuudenopetus ei sitouta oppilaita siinä määrin kuin opettajat ajattelevat sen sitouttavan. Tulokset ovat siten linjassa PIRLS-lukutaitotutkimusten kanssa. Jotta kirjallisuudenopetus tukisi erilaisia oppilaita paremmin ja motivoisi tyttöjä ja poikia tasapuolisemmin, siinä tulisi vahvistaa menetelmällistä variaatiota ja lisätä yhteistoiminnallisia työtapoja kuten esimerkiksi erilaisia ääneen lukemisen muotoja, draamaa, audiovisuaalista työskentelyä ja lukupiirityöskentelyä. Lisäksi voidaan todeta, että opettajien menetelmäosaamista olisi hyvä kehittää.
Tutkimusaineistona käytetään Lukuklaani-opettajakyselyn vastauksia. Kyselytutkimus on toteutettu Helsingin yliopiston ja Turun ylipiston yhteistyönä, ja se on osa laajempaa Lukuklaani-hanketta. Vastaajajoukko on rajattu suomen kieltä ja kirjallisuutta 3.–6. luokilla opettaviin luokan- ja erityisluokanopettajiin (n = 401). Kyselyaineistoa analysoidaan määrällisesti ja laadullisesti. Analyysin teoreettiskäytännöllisen viitekehyksen muodostavat lukutaitotutkimukset ja Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 kirjallisuudenopetuksen tavoitteet.
Keskeiset tutkimustulokset voidaan tiivistää viiteen päähavaintoon: 1) Vastaajat käyttävät lukemisessa ja kirjan käsittelyssä eniten yksilöllisiä työtapoja ja vähiten yhteistoiminnallisia opetusmenetelmiä. 2) Vastaajat varioivat erilaisia työtapoja kirjallisuudenopetuksessaan. 3) Kirjallisuudenopetus näyttää suosivan tyttöjä motivoivia opetusmenetelmiä. Poikia opetus motivoi selkeästi vähemmän. 4) Valtaosa vastaajista arvioi kirjallisuuden käsittelytapojen ja oman opetuksensa vaikutusta oppilaiden lukuintoon myönteisesti. 5) Opettajien toteuttamat käytännön opetusratkaisut ja itsearviointi opetuksesta näyttävät keskenään ristiriitaisilta: opetuksessa suositaan eniten yksilöllisiä työtapoja, kun myönteisimpiin arvioihin liittyvät useimmiten vähiten käytetyt yhteistoiminnalliset työtavat.
Tulosten perusteella näyttää siltä, että nykymuodossaan kirjallisuudenopetus ei sitouta oppilaita siinä määrin kuin opettajat ajattelevat sen sitouttavan. Tulokset ovat siten linjassa PIRLS-lukutaitotutkimusten kanssa. Jotta kirjallisuudenopetus tukisi erilaisia oppilaita paremmin ja motivoisi tyttöjä ja poikia tasapuolisemmin, siinä tulisi vahvistaa menetelmällistä variaatiota ja lisätä yhteistoiminnallisia työtapoja kuten esimerkiksi erilaisia ääneen lukemisen muotoja, draamaa, audiovisuaalista työskentelyä ja lukupiirityöskentelyä. Lisäksi voidaan todeta, että opettajien menetelmäosaamista olisi hyvä kehittää.