Käytöshäiriöisen oppilaan koulunkäynnin tukeminen : opettajien käyttämiä tukikeinoja
Talvinen, Tia; Tiihonen, Henna (2019-04-12)
12.04.2019
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050614546
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050614546
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan käytöshäiriöisen oppilaan koulunkäynnin tukemista. Käytöshäiriöllä tarkoitetaan epäsosiaalisen käyttäytymisen mallia, jossa ilmenee toistuvaa ja pitkäaikaista toisten hyvinvoinnista ja säännöistä piittaamatonta käytöstä. Tällöin henkilö voi käyttäytyä hyvinkin aggressiivisesti, impulsiivisesti tai uhmakkaasti. Käytöshäiriöiden yleisyys on lapsilla 3–8 %. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä keinoilla opettajat tukivat käytöshäiriöisen oppilaan koulunkäyntiä ja kuinka usein opettajat puuttuivat häiriökäyttäytymiseen. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin, miten uran pituus on yhteydessä siihen, miten opettajat kokivat omien keinojen riittävän toimiessaan käytöshäiriöisen oppilaan kanssa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös ammatin yhteyttä opettajien kokemien keinojen määrään. Tutkimukseen osallistui yhteensä 71 opettajaa, rehtoria ja koulunkäynninohjaajaa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella. Aineiston määrällinen osuus analysoitiin IBM SPSS Statistics 25 -ohjelman avulla ja laadullinen osuus analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että yli puolet (50,7 %) tutkimukseen osallistuneista opettajista puuttuivat oppilaiden häiriökäyttäytymiseen useamman kerran saman päivän aikana. Opettajien mainitsemat keinot liittyivät opettajien ominaisuuksiin, ympäristön muokkaamiseen, seuraamuksiin sekä yhteistyöhön. Opettajat kuitenkin korostivat, että keinot toimivat yksilöllisesti ja ne ovat tilannesidonnaisia. Näin ollen oppilaantuntemus ja keinojen vaihteleminen ovat tärkeitä. Tutkimustulosten mukaan opettajien kokemien keinojen määrä ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä uran pituuteen, mutta keinojen määrä oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä ammattiin. Erityisopettajista 32,1 % kokivat, että heillä on liian vähän keinoja tukea käytöshäiriöistä oppilasta, kun taas luokanopettajista vastaavaa koki jopa 65,5 %. Tämän tutkimuksen perusteella luokanopettajat tarvitsevat lisätietoa ja valmiuksia käytöshäiriöisen oppilaan kanssa käytettävistä keinoista, joten käytöshäiriöisen oppilaan koulunkäynnin tukemiseen tarvittavia keinoja on tärkeä tutkia etenkin kasvavan inkluusion myötä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että yli puolet (50,7 %) tutkimukseen osallistuneista opettajista puuttuivat oppilaiden häiriökäyttäytymiseen useamman kerran saman päivän aikana. Opettajien mainitsemat keinot liittyivät opettajien ominaisuuksiin, ympäristön muokkaamiseen, seuraamuksiin sekä yhteistyöhön. Opettajat kuitenkin korostivat, että keinot toimivat yksilöllisesti ja ne ovat tilannesidonnaisia. Näin ollen oppilaantuntemus ja keinojen vaihteleminen ovat tärkeitä. Tutkimustulosten mukaan opettajien kokemien keinojen määrä ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä uran pituuteen, mutta keinojen määrä oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä ammattiin. Erityisopettajista 32,1 % kokivat, että heillä on liian vähän keinoja tukea käytöshäiriöistä oppilasta, kun taas luokanopettajista vastaavaa koki jopa 65,5 %. Tämän tutkimuksen perusteella luokanopettajat tarvitsevat lisätietoa ja valmiuksia käytöshäiriöisen oppilaan kanssa käytettävistä keinoista, joten käytöshäiriöisen oppilaan koulunkäynnin tukemiseen tarvittavia keinoja on tärkeä tutkia etenkin kasvavan inkluusion myötä.