Yrjö Kilpinen kansallissosialistisessa lehdistössä 1938–1942
Waldén-Antikainen, Susanna (2019-04-01)
Yrjö Kilpinen kansallissosialistisessa lehdistössä 1938–1942
Waldén-Antikainen, Susanna
(01.04.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019041612616
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019041612616
Tiivistelmä
Tämä tutkimus analysoi viittä Saksassa vuosina 1938–1942 ilmestynyttä artikkelia, jotka käsittelevät Yrjö Kilpistä kansallissosialistisen Saksan kulttuuris-poliittisessa ilmapiirissä. Tutkimuksessa pohditaan myös Kilpisen toimintaa ja asennetta kansallissosialismiin. Saksan kulttuuripropagandan tiedetään kohdistuneen Pohjoismaihin, mutta mistä kumpusi Yrjö Kilpisen ja suomalaisten kulttuurivaikuttajien mielenkiinto Saksaa kohtaan? Entä mikä on politiikan rooli kulttuurisuhteissa, kun on kyse Yrjö Kilpisestä?
Tärkeä tulokulma analyysiin on Ruth Wodakin kehittämä historiallis-kriittinen diskurssianalyysi. Menetelmällisenä käsitteenä läpi tutkimuksen esiintyy myös kuviteltu kansallinen identiteetti, joka Wodakin mukaan tarkoittaa kansojen kykyä muodostaa tunnepitoisten asenteiden ja käsityksien kautta samanlaisia käyttäytymisen tapoja ja käsityksiä. Tutkimuksessa Kilpisen ja artikkeleiden toimittajien vuorovaikutuksesta syntyy käsitys kulttuuripropagandan kautta rakennetusta yhteisestä kansallisesta identiteetistä, johon yhdistyy Kilpisen suomalaisuus ja henkilökohtainen historia. Tutkimus väittää, että aineiston artikkeleissa ei tuoteta ainoastaan tietoa Yrjö Kilpisestä ja hänen taiteestaan, vaan luodaan yhteistä maiden välistä kulttuuris-poliittista diskurssia.
Aineistosta nousi esille, miten toimittaja ja haastateltavana oleva Kilpinen puhuivat lähes poikkeuksetta yhteistä kieltä, eli tuottivat kuviteltua suomalais-saksalaista identiteettiä. Tämä toisen maailmansodan loppuun asti kestänyt identiteetti oli osa Saksan tuottamaa propagandaa, johon Kilpinen aineiston perusteella osallistui. Kuvitellun suomalais-saksalaisen identiteetin muodostamisen keinoiksi hahmottuivat yhteiseen poliittiseen historiaan, kulttuuriseen yhteistyöhön ja sen hetkisen nykyisyyden poliittiseen yhteyteen viittaaminen. Aineistossa käsitellyt aiheet, joita Kilpinen sekä toimittaja painottivat, olivat yhteinen poliittinen historia, yhteinen kulttuuri, rotu, kulttuurihistoria musiikissa ja myös Kilpisen henkilökohtaiset kontaktit Saksan propagandaministeriön alla toimivaan musiikkikamariin (saks. Reichsmusikkammer) ja erilaisiin yhteistyöseuroihin.
Tärkeä tulokulma analyysiin on Ruth Wodakin kehittämä historiallis-kriittinen diskurssianalyysi. Menetelmällisenä käsitteenä läpi tutkimuksen esiintyy myös kuviteltu kansallinen identiteetti, joka Wodakin mukaan tarkoittaa kansojen kykyä muodostaa tunnepitoisten asenteiden ja käsityksien kautta samanlaisia käyttäytymisen tapoja ja käsityksiä. Tutkimuksessa Kilpisen ja artikkeleiden toimittajien vuorovaikutuksesta syntyy käsitys kulttuuripropagandan kautta rakennetusta yhteisestä kansallisesta identiteetistä, johon yhdistyy Kilpisen suomalaisuus ja henkilökohtainen historia. Tutkimus väittää, että aineiston artikkeleissa ei tuoteta ainoastaan tietoa Yrjö Kilpisestä ja hänen taiteestaan, vaan luodaan yhteistä maiden välistä kulttuuris-poliittista diskurssia.
Aineistosta nousi esille, miten toimittaja ja haastateltavana oleva Kilpinen puhuivat lähes poikkeuksetta yhteistä kieltä, eli tuottivat kuviteltua suomalais-saksalaista identiteettiä. Tämä toisen maailmansodan loppuun asti kestänyt identiteetti oli osa Saksan tuottamaa propagandaa, johon Kilpinen aineiston perusteella osallistui. Kuvitellun suomalais-saksalaisen identiteetin muodostamisen keinoiksi hahmottuivat yhteiseen poliittiseen historiaan, kulttuuriseen yhteistyöhön ja sen hetkisen nykyisyyden poliittiseen yhteyteen viittaaminen. Aineistossa käsitellyt aiheet, joita Kilpinen sekä toimittaja painottivat, olivat yhteinen poliittinen historia, yhteinen kulttuuri, rotu, kulttuurihistoria musiikissa ja myös Kilpisen henkilökohtaiset kontaktit Saksan propagandaministeriön alla toimivaan musiikkikamariin (saks. Reichsmusikkammer) ja erilaisiin yhteistyöseuroihin.