”Hymyillään kaikille eikä näytetä pahaa naamaa, vaikka sisällä kuinka jurnuttaisi” : Suomalainen kansallinen identiteetti julkisessa keskustelussa Helsingin olympiavuonna 1952
Hurskainen, Aleksi (2019-04-10)
”Hymyillään kaikille eikä näytetä pahaa naamaa, vaikka sisällä kuinka jurnuttaisi” : Suomalainen kansallinen identiteetti julkisessa keskustelussa Helsingin olympiavuonna 1952
(10.04.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019043013835
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019043013835
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten kansallista identiteettiä Helsingin olympialaisten aikaisessa julkisessa keskustelussa. Kauan odotetut olympiakilpailut saatiin viimein järjestettäväksi Helsinkiin vuonna 1952. Olympiakilpailuiden kynnyksellä Suomessa keskusteltiin siitä, millaisina ulkomaalaiset näkisivät sivistyksestä syrjässä elävät suomalaiset. Tutkielman keskeisenä tutkimuskysymyksenä on: millaisena suomalainen kansallinen identiteetti näyttäytyi Helsingin Sanomissa ja Suomen Kuvalehdessä Helsingin olympiavuotena 1952?
Suuret odotukset olympialaisten avulla saatavasta myönteisestä kansainvälisestä näkyvyydestä saivat suomalaiset pohtimaan kansakunnan hyviä ja huonoja puolia. Kansallista itsetutkiskelua käytiin laajasti niin yksittäisten kansalaisten kuin erilaisten järjestöjen taholta. Tässä tutkielmassa tarkastelen suomalaisten julkista keskustelua kansakunnan erityispiirteistä Helsingin Sanomien ja Suomen Kuvalehden vuosikertojen 1952 kautta. Tutkielma näkee sanomalehdet kansallisen identiteetin muovautumisen ja välityksen kannalta merkittävinä foorumeina sosiaalipsykologi Jorma Anttilan esittämän kansallisen identiteettitutkimuksen tapaan.
Tutkielma on ensisijaisesti kulttuurihistoriallinen, sillä Helsingin olympialaiset ovat historiallinen tapahtuma, joka on luonut kulttuurisia merkityksiä ja jälkiä. Historiantutkimuksen kannalta tärkein analyysiä tukeva menetelmä on lähdekriittisyys. Tutkielma kytkeytyy käsitteillään vahvasti nationalismin, suomalaisuuden ja kansallisen identiteetin tutkimuskenttiin. Helsingin olympialaiset näyttäytyvät kansallisen identiteetin tarkastelun kannalta hedelmällisenä kehyksenä, sillä eri kansakuntien läsnäolo antoi näkyvän mahdollisuuden vertailla kansallisia ominaisuuksia suhteessa toisiin.
Tutkimus osoittaa, että suomalainen kansallinen identiteetti on jatkuvassa muutoksessa elävä prosessi, johon voidaan eri aikoina liittää sekä vanhoja, että uusia käsityksiä. Olympiakisojen aikaan suomalaisuus nähtiin osin vajavaisena ja sitä pyrittiin muokkaamaan erilaisten kampanjoiden ja julkisen keskustelun välityksellä. Olympiakisojen myötä Suomen uskottiin astuvan uuteen moderniin aikakauteen, jota varten pysähtynyttä suomalaisuutta oli uudistettava.
Suuret odotukset olympialaisten avulla saatavasta myönteisestä kansainvälisestä näkyvyydestä saivat suomalaiset pohtimaan kansakunnan hyviä ja huonoja puolia. Kansallista itsetutkiskelua käytiin laajasti niin yksittäisten kansalaisten kuin erilaisten järjestöjen taholta. Tässä tutkielmassa tarkastelen suomalaisten julkista keskustelua kansakunnan erityispiirteistä Helsingin Sanomien ja Suomen Kuvalehden vuosikertojen 1952 kautta. Tutkielma näkee sanomalehdet kansallisen identiteetin muovautumisen ja välityksen kannalta merkittävinä foorumeina sosiaalipsykologi Jorma Anttilan esittämän kansallisen identiteettitutkimuksen tapaan.
Tutkielma on ensisijaisesti kulttuurihistoriallinen, sillä Helsingin olympialaiset ovat historiallinen tapahtuma, joka on luonut kulttuurisia merkityksiä ja jälkiä. Historiantutkimuksen kannalta tärkein analyysiä tukeva menetelmä on lähdekriittisyys. Tutkielma kytkeytyy käsitteillään vahvasti nationalismin, suomalaisuuden ja kansallisen identiteetin tutkimuskenttiin. Helsingin olympialaiset näyttäytyvät kansallisen identiteetin tarkastelun kannalta hedelmällisenä kehyksenä, sillä eri kansakuntien läsnäolo antoi näkyvän mahdollisuuden vertailla kansallisia ominaisuuksia suhteessa toisiin.
Tutkimus osoittaa, että suomalainen kansallinen identiteetti on jatkuvassa muutoksessa elävä prosessi, johon voidaan eri aikoina liittää sekä vanhoja, että uusia käsityksiä. Olympiakisojen aikaan suomalaisuus nähtiin osin vajavaisena ja sitä pyrittiin muokkaamaan erilaisten kampanjoiden ja julkisen keskustelun välityksellä. Olympiakisojen myötä Suomen uskottiin astuvan uuteen moderniin aikakauteen, jota varten pysähtynyttä suomalaisuutta oli uudistettava.