Toimitusketjujen riskienhallinta ja johdon ohjausjärjestelmät
Soikkeli, Hanna-Mari (2019-04-04)
Toimitusketjujen riskienhallinta ja johdon ohjausjärjestelmät
(04.04.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019043013856
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019043013856
Tiivistelmä
Siitä, kun toimitusketjut ovat nousseet yritysjohtajien ja akateemisen tutkimuksen kiinnostuksen kohteeksi on kulunut hieman yli 30 vuotta. Yritykset toimivat yhä enenevissä määrin osana erilaisia yritysverkostoja, tästä syystä onkin ehdotettu yritysten välisen kilpailun siirtyneen verkostojen väliseen kilpailuun. Akateemisissa tutkimuksissa puhutaan jo paradigmamuutoksesta. Hyvin hoidetut verkostot eivät auta yritystä vain saavuttamaan tavoitteitaan, vaan on myös väitetty, hyvin hoidettujen verkostojen luovan yrityksille kilpailullisia etuja. Erityisesti nykyajan epävarmassa liiketoimintaympäristössä, riskienhallinta on noussut yhdeksi tärkeämmäksi toiminnoksi toimitusketjujen johtamisen saralla. Riskienhallintaa voidaan tarkastella johdon ohjauskäytäntöjen kautta, jolloin päästään tarkastelemaan niitä toimia, joita riskienhallinnassa käytetään yhteistyösuhteiden hallintaan. Itse käytäntöihin ovat vain muutamat tutkimukset tähän asti keskittyneet. Yhä edelleen akateeminen tutkimus peräänkuuluttaa toimitusketjujen tutkimuksessa erilaisten teoreettisien viitekehysten käyttöönottoa, sillä aihe on monimuotoisuudessaan hyvin vaikea ymmärtää vain perinteisin kontingenssiteoriaan pohjautuvia teorioita hyväksikäyttäen.
Tässä tutkielmassa toimitusketjujen riskienhallintaa tarkasteltiin ensin käsiteanalyyttisen teoriaosuuden kautta, jota seurasi empiirinen haastatteluosuus. Analyyttisen haastattelun avulla tutkittavasta kohteesta pyritään saamaan tarkempi kuva. Teoreettiseksi viitekehykseksi valittiin institutionaalinen teoria, jonka mahdollista selitysvoimaa on tuotu aikaisemmissa tutkimuksissa sinnikkäästi esille. Tulokset kuvattiin Dekkerin (2004) mallia mukaillen. Haastateltavasta yrityksestä pystyttiin tunnistamaan monia eri kontrollimekanismeja, jotka on jaettu tuloskontrollin, käytöskontrollin ja sosiaalisen kontrollin mukaan. Myös institutionaalisen teorian mukaisia isomorfismeja tunnistettiin, toiminnan legitimoinnin lisäksi vahvana vaikuttavat niin taloudellinen, kuin pakottava isomorfismikin, lisäksi normatiivisen isomorfismin vaikutuksia pohdittiin.
Haastattelun perusteella voidaan löytää yhteys liiketoimintaympäristön muutoksen, isomorfismien ja johdon ohjauskäytäntöjen välillä. Institutionaalisen teorian selitysvoimaa ei voi väheksyä, sillä organisaatioiden käyttäytyminen perustuu sen jäsenten, eli ihmisien käytökseen ja on näin ollen altis erilaisille, sen toimintaan vaikuttaville, ulkopuolisille tekijöille.
Tässä tutkielmassa toimitusketjujen riskienhallintaa tarkasteltiin ensin käsiteanalyyttisen teoriaosuuden kautta, jota seurasi empiirinen haastatteluosuus. Analyyttisen haastattelun avulla tutkittavasta kohteesta pyritään saamaan tarkempi kuva. Teoreettiseksi viitekehykseksi valittiin institutionaalinen teoria, jonka mahdollista selitysvoimaa on tuotu aikaisemmissa tutkimuksissa sinnikkäästi esille. Tulokset kuvattiin Dekkerin (2004) mallia mukaillen. Haastateltavasta yrityksestä pystyttiin tunnistamaan monia eri kontrollimekanismeja, jotka on jaettu tuloskontrollin, käytöskontrollin ja sosiaalisen kontrollin mukaan. Myös institutionaalisen teorian mukaisia isomorfismeja tunnistettiin, toiminnan legitimoinnin lisäksi vahvana vaikuttavat niin taloudellinen, kuin pakottava isomorfismikin, lisäksi normatiivisen isomorfismin vaikutuksia pohdittiin.
Haastattelun perusteella voidaan löytää yhteys liiketoimintaympäristön muutoksen, isomorfismien ja johdon ohjauskäytäntöjen välillä. Institutionaalisen teorian selitysvoimaa ei voi väheksyä, sillä organisaatioiden käyttäytyminen perustuu sen jäsenten, eli ihmisien käytökseen ja on näin ollen altis erilaisille, sen toimintaan vaikuttaville, ulkopuolisille tekijöille.