Lasten musiikkitaustan yhteys vieraan kielen äänteiden tuottamisen oppimiseen
Kilpeläinen, Jemina (2019-04-04)
Lasten musiikkitaustan yhteys vieraan kielen äänteiden tuottamisen oppimiseen
(04.04.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050213999
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050213999
Tiivistelmä
Musiikin ja vieraan kielen oppimisen yhteyttä on tutkittu paljon. Tutkimusten mukaan musiikillinen kyvykkyys ja musiikilliset oppimismenetelmät vaikuttavat positiivisesti vieraan kielen oppimiseen. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin lasten musiikillisten taustatekijöiden yhteyttä vieraan kielen äänteiden tuoton oppimiseen, kun äänteitä on harjoiteltu vain auditiivisesti kuuntelemalla. Hypoteesi oli, että musiikkiluokkalaisten musiikkitaustasta olisi hyötyä vieraan äännekontrastin oppimisessa, koska musiikillinen altistuminen on mahdollisesti lisännyt lasten auditiivista tarkkuutta.
Tutkielmassa tutkittiin neljäsluokkalaisia musiikki- ja kontrolliluokan oppilaita. Musiikkiluokkalaiset (n=11) altistuivat musiikille koulussa päivittäin, kun taas kontrolliluokan oppilaiden (n=12) luokissa musiikilla ei ollut erityistä roolia. Tutkimus oli kaksipäiväinen ja koostui auditiivisista harjoituksista, joissa koehenkilöt kuuntelivat ärsykesanoja nauhalta. Tutkimukseen kuului myös neljä nauhoitussessiota, jotka toteutettiin kuuntele ja toista -menetelmällä. Nauhoituksien aikana koehenkilöt toistivat ärsykesanoja nauhalle. Tutkimuksessa ärsykkeinä käytettiin pseudosanoja /ty:ti/ ja /tʉ:ti/, jotka kuvaavat suomalaisille vaikeaa äännekontrastia.
Kaikki lapset muokkasivat ääntämistään kohti vokaalia /ʉ/ jo toisen päivän ensimmäisen nauhoitussession aikana. Musiikkiluokan ja kontrolliluokan oppilaiden välillä ei siis ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Musiikkiluokkalaisten kohdesanan tuotto oli kuitenkin jo aluksi lähempänä oikeaa ja ääntötavan muokkaukselle ei ollut yhtä paljon tilaa, kuin kontrolliluokkalaisilla.
Tutkimus antaa viitteitä siitä, että musiikkiluokkalaisilla saattaa olla päivittäin musiikille altistumisen vuoksi tarkempi auditiivinen erottelukyky, kuin kontrolliluokkalaisilla. Tulokset kertovat myös puheen havaitsemisen ja puheen tuottamisen vahvasta yhteydestä, sillä vieraan kielen äänne opittiin tuottamaan havaitsemisen kautta.
Tutkielmassa tutkittiin neljäsluokkalaisia musiikki- ja kontrolliluokan oppilaita. Musiikkiluokkalaiset (n=11) altistuivat musiikille koulussa päivittäin, kun taas kontrolliluokan oppilaiden (n=12) luokissa musiikilla ei ollut erityistä roolia. Tutkimus oli kaksipäiväinen ja koostui auditiivisista harjoituksista, joissa koehenkilöt kuuntelivat ärsykesanoja nauhalta. Tutkimukseen kuului myös neljä nauhoitussessiota, jotka toteutettiin kuuntele ja toista -menetelmällä. Nauhoituksien aikana koehenkilöt toistivat ärsykesanoja nauhalle. Tutkimuksessa ärsykkeinä käytettiin pseudosanoja /ty:ti/ ja /tʉ:ti/, jotka kuvaavat suomalaisille vaikeaa äännekontrastia.
Kaikki lapset muokkasivat ääntämistään kohti vokaalia /ʉ/ jo toisen päivän ensimmäisen nauhoitussession aikana. Musiikkiluokan ja kontrolliluokan oppilaiden välillä ei siis ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Musiikkiluokkalaisten kohdesanan tuotto oli kuitenkin jo aluksi lähempänä oikeaa ja ääntötavan muokkaukselle ei ollut yhtä paljon tilaa, kuin kontrolliluokkalaisilla.
Tutkimus antaa viitteitä siitä, että musiikkiluokkalaisilla saattaa olla päivittäin musiikille altistumisen vuoksi tarkempi auditiivinen erottelukyky, kuin kontrolliluokkalaisilla. Tulokset kertovat myös puheen havaitsemisen ja puheen tuottamisen vahvasta yhteydestä, sillä vieraan kielen äänne opittiin tuottamaan havaitsemisen kautta.