Pikkukeskosten hoidon ja neonataalidiagnoosien kehitys Tyksissä vuosina 2011–2014
Sahla, Reetta (2019-04-04)
Pikkukeskosten hoidon ja neonataalidiagnoosien kehitys Tyksissä vuosina 2011–2014
(04.04.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019040911651
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019040911651
Tiivistelmä
Keskoslapsen elämän varhaisvaiheeseen liittyy merkittävä sairastumisriski. Tärkeimpiä keskosuuteen liittyviä neonataalidiagnooseja ovat hengitysvaikeusoireyhtymä, bronkopulmonaalinen dysplasia, avoin valtimotiehyt, nekrotisoiva enterokoliitti, infektiot, aivoverenvuodot ja verkkokalvosairaus. Opinnäytetyössäni keskityn Tyksin vastasyntyneiden teho-osastolla hoidettujen pikkukeskosten (alle 32+0 raskausviikolla tai alle 1500 gramman painoisena syntyneet keskoset) hoitokäytöntöihin sekä hoidon laatuun neonataalidiagnoosien valossa ja vertailen Tyksin tuloksia kansainvälisiin tuloksiin. Opinnäytetyötäni voidaan hyödyntää Tyksin vastasyntyneiden teho-osaston hoidon laadun kehittämisessä sekä keskoslapsen omaisten informoinnissa koskien lapsen sairastumisriskiä.
Tutkimusaineistonani oli Tyksin vastasyntyneiden teho-osastolla vuosina 2011–2014 hoidetut pikkukeskoset. Heistä oli kerätty Vermont Oxford Network- ja THL-paperilomakkeisiin tarkasti määriteltyjä tietoja synnytyssalista ja vastasyntyneiden teho-osastolta. Paperilomakkeiden tiedot siirrettiin Excel-tiedostoon, minkä jälkeen muodostin aineistosta taulukoita ja kuvaajia SAS JMP 11 -ohjelmiston avulla. Vertailen Tyksin tuloksia tietyiltä osin yhdysvaltalaisiin, ranskalaisiin ja norjalaisiin tuloksiin.
Opinnäytetyöni perusteella voidaan todeta, että Tyksissä pikkukeskosten kuolleisuus, synnytyssali-intubaatioiden määrä, myöhäisen sepsiksen ilmaantuvuus ja vakavien aivoverenvuotojen ilmaantuvuus olivat selvästi matalammat kuin vertailumaissa. Myös antenataalisteroidin anto onnistui Tyksissä selvästi vertailumaita paremmin, mikä on omiaan parantamaan keskoslapsen ennustetta. Myös bronkopulmonaalisen dysplasian, nekrotisoivan enterokoliitin ja vaikea-asteisen keskosen verkkokalvosairauden ilmaantuvuus oli jonkin verran pienempi Tyksissä kuin vertailumaissa. Neljän vuoden ajanjakso oli liian lyhyt antamaan arviota Tyksin hoidon tai neonataalidiagnoosien kehittymisestä, mutta se mahdollisti kokonaiskuvan muodostamisen neonataalidiagnoosien yleisyydestä eri raskausviikoilla. Opinnäytetyöni perusteella voidaan myös todeta, että alle 28+0 raskausviikolla syntyneet ja raskausviikolla 28+0 tai myöhemmin syntyneet pikkukeskoset ovat kaksi aivan erilaista potilasryhmää kuolleisuuden, neonataalidiagnoosien ja hoidon tarpeen suhteen.
Tutkimusaineistonani oli Tyksin vastasyntyneiden teho-osastolla vuosina 2011–2014 hoidetut pikkukeskoset. Heistä oli kerätty Vermont Oxford Network- ja THL-paperilomakkeisiin tarkasti määriteltyjä tietoja synnytyssalista ja vastasyntyneiden teho-osastolta. Paperilomakkeiden tiedot siirrettiin Excel-tiedostoon, minkä jälkeen muodostin aineistosta taulukoita ja kuvaajia SAS JMP 11 -ohjelmiston avulla. Vertailen Tyksin tuloksia tietyiltä osin yhdysvaltalaisiin, ranskalaisiin ja norjalaisiin tuloksiin.
Opinnäytetyöni perusteella voidaan todeta, että Tyksissä pikkukeskosten kuolleisuus, synnytyssali-intubaatioiden määrä, myöhäisen sepsiksen ilmaantuvuus ja vakavien aivoverenvuotojen ilmaantuvuus olivat selvästi matalammat kuin vertailumaissa. Myös antenataalisteroidin anto onnistui Tyksissä selvästi vertailumaita paremmin, mikä on omiaan parantamaan keskoslapsen ennustetta. Myös bronkopulmonaalisen dysplasian, nekrotisoivan enterokoliitin ja vaikea-asteisen keskosen verkkokalvosairauden ilmaantuvuus oli jonkin verran pienempi Tyksissä kuin vertailumaissa. Neljän vuoden ajanjakso oli liian lyhyt antamaan arviota Tyksin hoidon tai neonataalidiagnoosien kehittymisestä, mutta se mahdollisti kokonaiskuvan muodostamisen neonataalidiagnoosien yleisyydestä eri raskausviikoilla. Opinnäytetyöni perusteella voidaan myös todeta, että alle 28+0 raskausviikolla syntyneet ja raskausviikolla 28+0 tai myöhemmin syntyneet pikkukeskoset ovat kaksi aivan erilaista potilasryhmää kuolleisuuden, neonataalidiagnoosien ja hoidon tarpeen suhteen.