Liiketoimen tunnistamisesta ja siitä aiheutuvien veroriskien hallinta menettelyllisin keinoin
Laiho, Markus (2019-04-14)
Liiketoimen tunnistamisesta ja siitä aiheutuvien veroriskien hallinta menettelyllisin keinoin
(14.04.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019042913611
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019042913611
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee siirtohinnoittelua. Verotuksessa siirtohinnoittelulla tarkoitetaan samaan intressipiiriin kuuluvien yritysten välisten liiketoimien eli etuyhteysliiketoimien hinnoittelua. Kun konsernin liiketoiminta kansainvälistyy ja monimutkaistuu, tyypillisesti kansainvälistyvät ja monimutkaistuvat myös konsernin sisäiset liiketoimivirrat. Tällöin esiin nousee verotuksen näkökulmasta konsernin sisäisten liiketoimien hinnoittelua koskeva problematiikka, koska konsernin sisällä suoritettujen liiketoimien hinnoittelulla on merkitystä sen määräytymiselle, mihin maahan kansainvälisen konsernin verotettava tulo kertyy tai vaihtoehtoisesti – missä maassa verotettava tulo jää kertymättä.
Tutkielma on oikeusdogmaattinen ja se koostuu kahdesta tutkimuskysymyksestä. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä tarkastellaan liiketoimen tunnistamista OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden valossa ja kuinka KHO on vuosikirjaratkaisuissaan KHO 2017:146 ja KHO 2018:173 tunnistanut liiketoimen ennen kuin tuomioistuin on ratkaisuissaan arvioinut tarkastelemiensa liiketoimien vertailukelpoisuutta. Ensimmäinen tutkimuskysymys koskee sitä, vastaako korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainittujen vuosikirjaratkaisuiden perusteluissa sovellettu viitekehys tunnistaa liiketoimi OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa ohjeistettua viitekehystä tunnistaa liiketoimi liiketoimen vertailukelpoisuutta arvioitaessa. Toisessa tutkimuskysmyksessä tarkastellaan verovelvollisen mahdolliset menettelyllisiä keinoja hallita ennakollisesti siirtohinnoitteluun liittyviä veroriskejä, jotka aiheutuvat vertailukelpoisuustekijöiden määrittämisestä osana siirtohinnoittelun toteuttamista.
Tutkielman johtopäätökset ovat seuraavat. Jää epäselväksi, onko vuosikirjaratkaisuiden KHO 2017:146 ja KHO 2018:173 perusteluissa huomioitu OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukainen viitekehys tunnistaa liiketoimi ennen kuin sen vertailukelpoisuutta toisiin liiketoimiin on voitu arvioida. Verovelvollisella on käytössään useita erilaisiin tilanteisiin ja tarkoituksiin soveltuvia menettelyjä ja muita keinoja vähentää siirtohinnoitteluun liittyviä veroriskejä ennakollisesti ennen etuyhteystoimeen ryhtymistä. Tällaisia menettelyllisiä keinoja ovat ennakollinen keskustelu, ennakkoratkaisu, siirtohinnoittelun ennakkosopimus ja Cross-Border Dialogue.
Tutkielma on oikeusdogmaattinen ja se koostuu kahdesta tutkimuskysymyksestä. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä tarkastellaan liiketoimen tunnistamista OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden valossa ja kuinka KHO on vuosikirjaratkaisuissaan KHO 2017:146 ja KHO 2018:173 tunnistanut liiketoimen ennen kuin tuomioistuin on ratkaisuissaan arvioinut tarkastelemiensa liiketoimien vertailukelpoisuutta. Ensimmäinen tutkimuskysymys koskee sitä, vastaako korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainittujen vuosikirjaratkaisuiden perusteluissa sovellettu viitekehys tunnistaa liiketoimi OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa ohjeistettua viitekehystä tunnistaa liiketoimi liiketoimen vertailukelpoisuutta arvioitaessa. Toisessa tutkimuskysmyksessä tarkastellaan verovelvollisen mahdolliset menettelyllisiä keinoja hallita ennakollisesti siirtohinnoitteluun liittyviä veroriskejä, jotka aiheutuvat vertailukelpoisuustekijöiden määrittämisestä osana siirtohinnoittelun toteuttamista.
Tutkielman johtopäätökset ovat seuraavat. Jää epäselväksi, onko vuosikirjaratkaisuiden KHO 2017:146 ja KHO 2018:173 perusteluissa huomioitu OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukainen viitekehys tunnistaa liiketoimi ennen kuin sen vertailukelpoisuutta toisiin liiketoimiin on voitu arvioida. Verovelvollisella on käytössään useita erilaisiin tilanteisiin ja tarkoituksiin soveltuvia menettelyjä ja muita keinoja vähentää siirtohinnoitteluun liittyviä veroriskejä ennakollisesti ennen etuyhteystoimeen ryhtymistä. Tällaisia menettelyllisiä keinoja ovat ennakollinen keskustelu, ennakkoratkaisu, siirtohinnoittelun ennakkosopimus ja Cross-Border Dialogue.