Sairaanhoidon, ensihoidon ja lääketieteen opiskelijoiden arvio omasta elvytysosaamisestaan simuloidussa hoitoelvytystilanteessa
Koskela, Jaana (2019-04-02)
Sairaanhoidon, ensihoidon ja lääketieteen opiskelijoiden arvio omasta elvytysosaamisestaan simuloidussa hoitoelvytystilanteessa
(02.04.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019041512461
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019041512461
Tiivistelmä
Terveydenhuoltoalan ammattilaisten tulee hallita laadukas hoitoelvytys, jotta potilaat kärsivät elottomuuden aikana mahdollisimman vähän hapenpuutteesta ja sydän voi käynnistyä uudelleen. Realistisen itsearvioinnin tekeminen on edellytys ammattitaidon ylläpitämiselle ja koko työuran mittaiselle oppimiselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja verrata sairaanhoidon, ensihoidon ja lääketieteen opiskelijoiden arvioita omasta elvytysosaamisestaan simuloidussa hoitoelvytystilanteessa kahden erilaisella koulutusmenetelmällä koulutetun ryhmän välillä, sekä verrata tuloksia asiantuntijoiden antamiin arviointeihin.
Tutkimus toteutettiin kuvailevana ja vertailevana poikkileikkaustutkimuksena ja siihen osallistui 30 sairaanhoidon, 15 ensihoidon ja 15 lääketieteen opiskelijaa. Opiskelijat jaettiin A- ja B-ryhmiin, joiden sisällä muodostetiin neljän hengen elvytystiimejä. A-ryhmälle oli syyskuussa 2017 annettu ennalta sovittuun rooli- ja työnjakoon perustuvaa elvytyskoulutusta ja B-ryhmälle perinteistä elvytyskoulutusta. Kukin tiimi suoritti videoidun hoitoelvytyssimulaation, jonka jälkeen tiimien itsearvioinnit kerättiin Instrument for the evaluation of advanced life support performance-mittarilla (Peltonen ym. 2017). Ulkopuoliset asiantuntijat täyttivät saman mittarin kunkin elvytystiimin toiminnasta videotallenteen perusteella. Aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla.
Molemmat ryhmät arvioivat elvytysosaamisensa hyväksi. A-ryhmän yhteispisteiden keskiarvo oli 100 ja B-ryhmän 91, asteikolla 118 – (-118). Opiskelijat kokivat osaavansa tekniset taidot ei-teknisiä taitoja paremmin. A- ja B-ryhmien itsearvioiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Ulkopuoliset asiantuntijat arvioivat elvytyssuoritukset selkeästi itsearvioita huonommiksi. Molemmilla ryhmillä asiantuntijoiden arvio oli opiskelijoiden itsearviota tilastollisesti merkitsevästi huonompi yhteispisteissä ja ei-teknisissä taidoissa. A-ryhmän osalta myös teknisissä taidoissa oli tilastollisesti merkitsevä ero. Hoitoelvytyksen yksittäisten osa-alueiden kohdalta suurimmat puutteet itsearviointitaidossa ilmenivät teknisten taitojen osalta elvytyksen tarpeen tunnistamisessa, rytmin tarkistuksessa ja defibrillaatiossa, sekä lääke- ja nestehoidossa. Ei-teknisten taitojen osalta puutteita itsearviointitaidoissa ilmeni eniten tiimin käyttäytymisessä ja tietojen hallinnassa.
Kokonaisuutena sairaanhoidon, ensihoidon ja lääketieteen opiskelijat arvioivat omaa hoitoelvytysosaamistaan todellista paremmaksi. Jatkossa olisi hyvä tutkia, miten opiskelijoiden itsearviointitaitoa saataisiin parannettua ja mitkä asiat ovat yhteydessä realistisen itsearvioinnin tekemiseen.
Tutkimus toteutettiin kuvailevana ja vertailevana poikkileikkaustutkimuksena ja siihen osallistui 30 sairaanhoidon, 15 ensihoidon ja 15 lääketieteen opiskelijaa. Opiskelijat jaettiin A- ja B-ryhmiin, joiden sisällä muodostetiin neljän hengen elvytystiimejä. A-ryhmälle oli syyskuussa 2017 annettu ennalta sovittuun rooli- ja työnjakoon perustuvaa elvytyskoulutusta ja B-ryhmälle perinteistä elvytyskoulutusta. Kukin tiimi suoritti videoidun hoitoelvytyssimulaation, jonka jälkeen tiimien itsearvioinnit kerättiin Instrument for the evaluation of advanced life support performance-mittarilla (Peltonen ym. 2017). Ulkopuoliset asiantuntijat täyttivät saman mittarin kunkin elvytystiimin toiminnasta videotallenteen perusteella. Aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla.
Molemmat ryhmät arvioivat elvytysosaamisensa hyväksi. A-ryhmän yhteispisteiden keskiarvo oli 100 ja B-ryhmän 91, asteikolla 118 – (-118). Opiskelijat kokivat osaavansa tekniset taidot ei-teknisiä taitoja paremmin. A- ja B-ryhmien itsearvioiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Ulkopuoliset asiantuntijat arvioivat elvytyssuoritukset selkeästi itsearvioita huonommiksi. Molemmilla ryhmillä asiantuntijoiden arvio oli opiskelijoiden itsearviota tilastollisesti merkitsevästi huonompi yhteispisteissä ja ei-teknisissä taidoissa. A-ryhmän osalta myös teknisissä taidoissa oli tilastollisesti merkitsevä ero. Hoitoelvytyksen yksittäisten osa-alueiden kohdalta suurimmat puutteet itsearviointitaidossa ilmenivät teknisten taitojen osalta elvytyksen tarpeen tunnistamisessa, rytmin tarkistuksessa ja defibrillaatiossa, sekä lääke- ja nestehoidossa. Ei-teknisten taitojen osalta puutteita itsearviointitaidoissa ilmeni eniten tiimin käyttäytymisessä ja tietojen hallinnassa.
Kokonaisuutena sairaanhoidon, ensihoidon ja lääketieteen opiskelijat arvioivat omaa hoitoelvytysosaamistaan todellista paremmaksi. Jatkossa olisi hyvä tutkia, miten opiskelijoiden itsearviointitaitoa saataisiin parannettua ja mitkä asiat ovat yhteydessä realistisen itsearvioinnin tekemiseen.