Alustatyöntekijöiden asema Suomen työlainsäädännön näkökulmasta : työntekijöitä, yrittäjiä vai itsensätyöllistäjiä?
Puisto, Iina (2019-04-26)
Alustatyöntekijöiden asema Suomen työlainsäädännön näkökulmasta : työntekijöitä, yrittäjiä vai itsensätyöllistäjiä?
(26.04.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050314207
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050314207
Tiivistelmä
Suomen työlainsäädäntö yhdessä EU:n sääntelyn kanssa rakentuu pitkälti normaalityösuhde -käsityksen varaan. Suomen työlainsäädännön näkökulmasta työntekijän ja yrittäjän välimaastoon ei ole ollut mahdollista pudota. Työntekijän ja yrittäjän välinen rajanveto on kuitenkin hämärtynyt digitalisaation tuomien uusien työmuotojen myötä. Täten työntekijöiden ja yrittäjien välimaastoon jäävien itsensätyöllistäjien asema on noussut ajankohtaiseksi aiheeksi.
Tässä tutkimuksessa on keskitytty tarkastelemaan uusista työmuodoista alustatyötä. Alustatyöllä tarkoitetaan työskentelemistä ansiotarkoituksessa digitaalisten alustojen mahdollistamissa palveluissa. Tarkoituksena on selvittää, mikä on alustatyöntekijöiden asema voimassa olevan lainsäädännön näkökulmasta. Tulisiko alustatyöntekijöiden olla työntekijä- tai yrittäjäasemassa, vai tulisiko näiden väliin putoaville itsensätyöllistäjille luoda oma erityislainsäädäntönsä. Kysymys on keskeinen, sillä se määrittää muun muassa alustatyöntekijöiden aseman sosiaaliturvassa.
Tutkimuksessa on arvioitu erikseen Uber-kuljettajien asemaa työntekijöinä, yrittäjinä ja itsensätyöllistäjinä. Keskeistä alustatyöntekijän asemaa ratkaistaessa on selvittää, kuka katsotaan asiakkaalle tarjottavan konkreettisen palvelun tarjoajaksi. Alustayritys Uberin asema kuljetusalan palveluna on ratkaistu EUT:in toimesta (C-423/15). Täten Uber on katsottu relevantiksi tarkastelun kohteeksi tämän tutkimuksen kannalta.
Tutkimus perustuu lainopilliseen metodiin, jonka avulla pyritään selvittämään voimassa olevan oikeuden näkökulmasta alustatyöntekijöiden oikeudellista asemaa ja systematisoimaan tuloksia muun muassa arviointitaulukoiden avulla (ongelmakeskeinen lähestymistapa). Toiseksi tutkimuksessa pyritään muodostamaan käsitys siitä, miten työoikeudellista sääntelyä tulisi tulkita, jotta alustatyöntekijöiden asemaa voidaan arvioida lain tarkoittamalla oikealla tavalla (normilähtöinen lähestymistapa). Täten lain tulkintaa avaavat oikeuslähteet kuten oikeuskäytäntö ovat tässä tutkimuksessa keskeisessä asemassa.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että alustatyöntekijöiden asema tulee tämän hetkisen lainsäädännön näkökulmasta ratkaista työsuhteen ja yrittäjyyden tunnusmerkkien perusteella kokonaisharkintaa käyttämällä. Työsuhteen määritelmää olisi laajennettava, jotta alustatyöntekijöiden asemaa ei tarvitsisi ratkaista tapauskohtaisesti. Tällöin itsensätyöllistäjät voitaisiin rinnastaa suoraan työntekijöihin. Toisena vaihtoehtona olisi oman erityislainsäädännön luominen itsensätyöllistäjille.
Tässä tutkimuksessa on keskitytty tarkastelemaan uusista työmuodoista alustatyötä. Alustatyöllä tarkoitetaan työskentelemistä ansiotarkoituksessa digitaalisten alustojen mahdollistamissa palveluissa. Tarkoituksena on selvittää, mikä on alustatyöntekijöiden asema voimassa olevan lainsäädännön näkökulmasta. Tulisiko alustatyöntekijöiden olla työntekijä- tai yrittäjäasemassa, vai tulisiko näiden väliin putoaville itsensätyöllistäjille luoda oma erityislainsäädäntönsä. Kysymys on keskeinen, sillä se määrittää muun muassa alustatyöntekijöiden aseman sosiaaliturvassa.
Tutkimuksessa on arvioitu erikseen Uber-kuljettajien asemaa työntekijöinä, yrittäjinä ja itsensätyöllistäjinä. Keskeistä alustatyöntekijän asemaa ratkaistaessa on selvittää, kuka katsotaan asiakkaalle tarjottavan konkreettisen palvelun tarjoajaksi. Alustayritys Uberin asema kuljetusalan palveluna on ratkaistu EUT:in toimesta (C-423/15). Täten Uber on katsottu relevantiksi tarkastelun kohteeksi tämän tutkimuksen kannalta.
Tutkimus perustuu lainopilliseen metodiin, jonka avulla pyritään selvittämään voimassa olevan oikeuden näkökulmasta alustatyöntekijöiden oikeudellista asemaa ja systematisoimaan tuloksia muun muassa arviointitaulukoiden avulla (ongelmakeskeinen lähestymistapa). Toiseksi tutkimuksessa pyritään muodostamaan käsitys siitä, miten työoikeudellista sääntelyä tulisi tulkita, jotta alustatyöntekijöiden asemaa voidaan arvioida lain tarkoittamalla oikealla tavalla (normilähtöinen lähestymistapa). Täten lain tulkintaa avaavat oikeuslähteet kuten oikeuskäytäntö ovat tässä tutkimuksessa keskeisessä asemassa.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että alustatyöntekijöiden asema tulee tämän hetkisen lainsäädännön näkökulmasta ratkaista työsuhteen ja yrittäjyyden tunnusmerkkien perusteella kokonaisharkintaa käyttämällä. Työsuhteen määritelmää olisi laajennettava, jotta alustatyöntekijöiden asemaa ei tarvitsisi ratkaista tapauskohtaisesti. Tällöin itsensätyöllistäjät voitaisiin rinnastaa suoraan työntekijöihin. Toisena vaihtoehtona olisi oman erityislainsäädännön luominen itsensätyöllistäjille.