Vastasyntyneen varhaisen bakteeri-infektion laboratoriolöydökset
Peura, Kari (2019-04-15)
Vastasyntyneen varhaisen bakteeri-infektion laboratoriolöydökset
Peura, Kari
(15.04.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019041612627
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019041612627
Tiivistelmä
Vastasyntyneen infektio voi olla potentiaalisesti kuolemaan johtava tautitila. Nykyaikaisen lääketieteen keinoin infektioiden hoito on tehokasta ja länsimaissa vastasyntyneiden kuoleman todennäköisyys on saatu laskemaan ennätyksellisen alhaiseksi. Tästä huolimatta antibioottiresistenssin kasvu, mahdollinen haitallinen vaikutus lapsen mikrobiflooran kehittymiseen ja terveydenhuollon kustannusten kasvu ovat tekijöitä, joiden vuoksi asia vaatii lisätutkimuksia.
Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää täysiaikaisten vastasyntyneiden potilaiden empiirisen antibioottihoidon kohdentamisen ja keston yksityiskohtia tarkastelemalla lapsia, jotka ovat saaneet antibioottihoidon ensimmäisen kolmen vuorokauden aikana todetun infektion hoitoon.
Tutkimuksen aineistona on käytetty vuosina 2008–2010 Tyksissä syntyneet lapset Varsinais- Suomen syntymäkohortista. Näistä potilaista on kerätty demografisten tietojen lisäksi laboratoriokoearvoja ensimmäisen kahdeksan vuorokauden osalta, jotka ovat keskeisiä infektiodiagnoosin, antibioottihoidon aloittamisen ja sen keston kannalta.
Kokonaisaineiston 12443 lapsesta 616 (5,0 %) sai viikon antibioottihoidon. Veriviljelypositiivisia sepsiksiä oli 0,8 %:lla kaikista antibioottia saaneista potilaista. Muut infektiot luokiteltiin seuraavasti: ilmeinen sepsis (64,3 %), vastasyntyneen keuhkokuume (33,4 %) ja muut infektot (1,5 %). Tilastollisesti merkitseviä eroja diagnoosiryhmien välillä esiintyi CRP:n ja trombosytopenian sekä niiden potilaiden välille, joiden arvot olivat joko poikkeavia tai kauttaaltaan normaaleja. Kaiken kaikkiaan kauttaaltaan normaalit laboratorioarvot todettiin 46,4 %:lla potilaista.
Tutkimuksessa selvisi, että laboratoriokoearvoihin perustuvan analyysin tuloksena miltei puolella antibioottihoitoa saaneista lapsista ei yksikään laboratorioarvo ole osoittautunut normaalista poikkeavaksi. Keskeisenä johtopäätöksenä voidaan täten pitää tietoa, että merkittävä osa lapsista saa epätarkoituksenmukaisen tai liian pitkän antibioottihoidon. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä esimerkiksi keuhkokuume ei aina näy laboratoriokokeissa. Tutkimus antaa kuitenkin viitteitä siitä, että vastasyntyneiden antibioottihoidon aloituksen ja erityisesti sen keston määrittämiseen tarvitaan tarkempia työkaluja, jotta osaisimme kohdentaa mikrobilääkehoidon mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.
Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää täysiaikaisten vastasyntyneiden potilaiden empiirisen antibioottihoidon kohdentamisen ja keston yksityiskohtia tarkastelemalla lapsia, jotka ovat saaneet antibioottihoidon ensimmäisen kolmen vuorokauden aikana todetun infektion hoitoon.
Tutkimuksen aineistona on käytetty vuosina 2008–2010 Tyksissä syntyneet lapset Varsinais- Suomen syntymäkohortista. Näistä potilaista on kerätty demografisten tietojen lisäksi laboratoriokoearvoja ensimmäisen kahdeksan vuorokauden osalta, jotka ovat keskeisiä infektiodiagnoosin, antibioottihoidon aloittamisen ja sen keston kannalta.
Kokonaisaineiston 12443 lapsesta 616 (5,0 %) sai viikon antibioottihoidon. Veriviljelypositiivisia sepsiksiä oli 0,8 %:lla kaikista antibioottia saaneista potilaista. Muut infektiot luokiteltiin seuraavasti: ilmeinen sepsis (64,3 %), vastasyntyneen keuhkokuume (33,4 %) ja muut infektot (1,5 %). Tilastollisesti merkitseviä eroja diagnoosiryhmien välillä esiintyi CRP:n ja trombosytopenian sekä niiden potilaiden välille, joiden arvot olivat joko poikkeavia tai kauttaaltaan normaaleja. Kaiken kaikkiaan kauttaaltaan normaalit laboratorioarvot todettiin 46,4 %:lla potilaista.
Tutkimuksessa selvisi, että laboratoriokoearvoihin perustuvan analyysin tuloksena miltei puolella antibioottihoitoa saaneista lapsista ei yksikään laboratorioarvo ole osoittautunut normaalista poikkeavaksi. Keskeisenä johtopäätöksenä voidaan täten pitää tietoa, että merkittävä osa lapsista saa epätarkoituksenmukaisen tai liian pitkän antibioottihoidon. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä esimerkiksi keuhkokuume ei aina näy laboratoriokokeissa. Tutkimus antaa kuitenkin viitteitä siitä, että vastasyntyneiden antibioottihoidon aloituksen ja erityisesti sen keston määrittämiseen tarvitaan tarkempia työkaluja, jotta osaisimme kohdentaa mikrobilääkehoidon mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.