Äidit ja vuorovaikutussignaalien ennustettavuus : äidin masennus- ja ahdistuneisuusoireilun, iän ja sosioekonomisten tekijöiden yhteys äidin vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen

Abstract

Vuorovaikutussignaalien ennustettavuuden tutkimus on uusi, ennustettavuutta mikrotasolla tarkasteleva tutkimussuunta, jonka tavoitteena on selvittää, kuinka hoivaajan tarjoamat sensoriset ärsykkeet muovaavat jälkeläisen aivojen varhaista kehitystä ja vaikuttavat näin myös myöhempään kognitiiviseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Tutkimuksissa ollaan kiinnostuneita hoivaajan tarjoamien sensoristen ärsykkeiden, kuten ihmisäidin kosketus- ja ääniärsykkeiden, muodostamien sarjojen ennustettavuudesta. Tähän mennessä julkaistut tutkimukset rotilla ja ihmisillä ovat näyttäneet hoivaajan vähäisemmän ennustettavuuden olevan yhteydessä jälkeläisten heikompaan kognitiiviseen ja emotionaaliseen kehitykseen myöhemmin elämässä. Ihmistutkimusta aiheesta on vasta niukasti, ja esimerkiksi vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen yhteydessä olevista taustatekijöistä on toistaiseksi vasta vähän tietoa. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin selvittää tarkemmin nimenomaan äidin vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen liittyviä taustatekijöitä. Tutkielma tarkastelee FinnBrain-pitkittäistutkimuksen osaotoksessa (N=181) äidin raskaus- ja/tai vauva-ajan masennus- ja ahdistuneisuusoireilun, iän, koulutuksen ja tulotason yhteyttä äidin vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen lapsen ollessa 8-kuukautinen. Tieto äidin masennus- ja ahdistuneisuusoireilusta saatiin äitien täyttämistä itsearviointilomakkeista (masennus: EPDS, ahdistus: SCL-90, ahdistuneisuusosio), joita äidit täyttivät viidessä mittauspisteessä raskaus- ja vauva-aikana. Äidin vuorovaikutussignaalien ennustettavuus laskettiin Maternal sensory behaviour coding scheme -mittarilla 10-minuutin pituisista vuorovaikutusvideoista, jotka oli kuvattu FinnBrain-tutkimuskäynnillä lapsen ollessa 8 kuukauden ikäinen. Tulokset osoittivat äidin vähintään yhdessä mittauspisteessä esiintyvän kliinisissä määrin merkittävän ahdistuneisuusoireilun, äidin matalamman iän ja amk-/alemman korkeakoulututkinnon olevan yhteydessä äidin vuorovaikutussignaalien vähäisempään ennustettavuuteen. Äidin ahdistuneisuusoireilun, muttei niinkään masennusoireilun, yhteys ennustettavuuteen on mielenkiintoinen löydös, sillä aiemmat tutkimukset ovat havainneet vahvemman yhteyden nimenomaan äidin masennusoireilun ja vuorovaikutuksen laadun välillä. Vuorovaikutussignaalien ennustettavuus näyttääkin olevan aiemmista tutkimuskohteista, kuten sensitiivisyydestä, erillinen vuorovaikutuskomponentti, johon äidin ahdistunut ja mahdollisesti somaattisesti virittäytynyt olemus vaikuttaa masennusta vahvemmin. Tulevaisuudessa saatujen tulosten yleistymistä tutkimustilanteen ulkopuolella tulee tutkia vanhemman kannalta mahdollisimman vähän jännittävässä tilanteessa, jotta varmistutaan, etteivät tulokset johdu ainoastaan ahdistuneisuuteen taipuvaisempien äitien reaktiosta kuvaustilanteeseen. Tutkielman tulokset luovat tärkeää pohjaa vuorovaikutussignaalien ennustettavuuden tutkimukselle sekä tukevat ajatusta, että vanhempien psyykkiseen hyvinvointiin tulee panostaa jo raskaus- ja vauva-aikana lapsen suotuisan kehityksen takaamiseksi.