Kivikirkkojen amatöörilaivakuvien muovaama tila 1400-luvun Turun hiippakunnassa
Aakko, Janne (2019-03-27)
Kivikirkkojen amatöörilaivakuvien muovaama tila 1400-luvun Turun hiippakunnassa
(27.03.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019042913599
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019042913599
Tiivistelmä
Tutkielmassani olen selvittänyt, millaisen tilan keskiaikaisen Suomen, eli silloisen Turun hiippakunnan, kivikirkkoihin maalatut amatöörilaivakuvat synnyttivät. Lisäksi etsin laivakuvien kanssa tekemisissä olleiden ryhmien: maalareiden, papiston ja seurakuntalaisten mahdollisia kokemuksellisia tiloja ja niiden reunaehtoja. Käytän tutkimuksen menetelmänä Erwin Panofskyn ikonologista analyysiä ja siitä johdettua tarkkaa lähilukua, jonka ansiosta sain esille laivakuvissa piileviä tilallisia piirteitä. Analyysin tukena käytän taidehistorian lisäksi arkeologian ja uskontotieteen tarjoamaa tietoa sekä teoreettisena näkökulmana kulttuurihistoriallista tilallista ajattelua.
Amatöörilaivakuvia on maalattu Etelä-Suomen rannikko- ja saaristoalueella, Pyhtäältä Finströmiin, yhdeksään kirkkoon kaikkiaan 25 kappaletta. Kirkkotiloissa ne sijaitsevat lähinnä runkohuoneissa kuorin ulkopuolella. Vaikka laivakuvat ovat keskenään poikkeavia, toisiinsa liittyviä keskeisiä tilallisia elementtejä löysin kolme. Ensinnäkin laivakuvien sijainti kussakin kirkossa on lähes samalla tasalla, jolloin ne osoittavat kirkkoon ikään kuin veden pinnan tason. Toiseksi laivakuvien mastojen viirit liehuvat idästä länteen, mikä osoittaa kirkkojen pienen hengellisen tuulenvireen. Kolmantena keskeisenä piirteenä suurin osa laivoista on korostetun ankkuroituja. Tämä piirre viittaa laivojen pysymiseen paikoillaan ja mahdollisesti niiden toimimiseen pelastuksen vertauskuvina.
Tutkimukseni toinen puoli liittyy tilallisuuden kokemiseen. Mielestäni amatöörilaivakuvien synnyn keskeinen ryhmä oli papisto. Laivakuvien hajanaisuudesta huolimatta niitä yhdistävät piirteet viittaavat jonkinlaiseen suunnitelmallisuuteen, jota ilman ylempää tullutta ohjausta olisi ollut vaikeaa toteuttaa. Todennäköisesti jollain Turun keskiaikaisista piispoista oli keskeinen rooli laivakuvien syntyyn. Papisto käytti todennäköisesti laivakuvia omassa työssään jumalanpalvelusten ja hartaushetkien tukena. Aiemmassa tutkimuksessa on esitetty, että laivakuvien maalarit olisivat olleet kirkkojen rakentajia ja siksi tämän tyylisiä maalauksia olisi kutsuttu rakentajamaalauksiksi. Mielestäni maalauksia ovat voineet maalata muutkin amatöörit, eikä maalausajankohdan tarvitse liittyä kirkon rakennusajankohtaan. Näistä syistä kutsun kuvia amatöörimaalauksiksi. Kolmas ryhmä, jota käsittelen tutkielmassani, on seurakuntalaiset. Pohdin kuvien vastaanottajien näkökulmasta, millaisia kokemuksia laivakuvat ja niiden sijoittelu ovat voineet synnyttää. Muuten kuvattomassa maailmassa eläneille ihmisille kirkkojen visuaalisuus on ollut vaikuttava kokemus.
Amatöörilaivakuvia on maalattu Etelä-Suomen rannikko- ja saaristoalueella, Pyhtäältä Finströmiin, yhdeksään kirkkoon kaikkiaan 25 kappaletta. Kirkkotiloissa ne sijaitsevat lähinnä runkohuoneissa kuorin ulkopuolella. Vaikka laivakuvat ovat keskenään poikkeavia, toisiinsa liittyviä keskeisiä tilallisia elementtejä löysin kolme. Ensinnäkin laivakuvien sijainti kussakin kirkossa on lähes samalla tasalla, jolloin ne osoittavat kirkkoon ikään kuin veden pinnan tason. Toiseksi laivakuvien mastojen viirit liehuvat idästä länteen, mikä osoittaa kirkkojen pienen hengellisen tuulenvireen. Kolmantena keskeisenä piirteenä suurin osa laivoista on korostetun ankkuroituja. Tämä piirre viittaa laivojen pysymiseen paikoillaan ja mahdollisesti niiden toimimiseen pelastuksen vertauskuvina.
Tutkimukseni toinen puoli liittyy tilallisuuden kokemiseen. Mielestäni amatöörilaivakuvien synnyn keskeinen ryhmä oli papisto. Laivakuvien hajanaisuudesta huolimatta niitä yhdistävät piirteet viittaavat jonkinlaiseen suunnitelmallisuuteen, jota ilman ylempää tullutta ohjausta olisi ollut vaikeaa toteuttaa. Todennäköisesti jollain Turun keskiaikaisista piispoista oli keskeinen rooli laivakuvien syntyyn. Papisto käytti todennäköisesti laivakuvia omassa työssään jumalanpalvelusten ja hartaushetkien tukena. Aiemmassa tutkimuksessa on esitetty, että laivakuvien maalarit olisivat olleet kirkkojen rakentajia ja siksi tämän tyylisiä maalauksia olisi kutsuttu rakentajamaalauksiksi. Mielestäni maalauksia ovat voineet maalata muutkin amatöörit, eikä maalausajankohdan tarvitse liittyä kirkon rakennusajankohtaan. Näistä syistä kutsun kuvia amatöörimaalauksiksi. Kolmas ryhmä, jota käsittelen tutkielmassani, on seurakuntalaiset. Pohdin kuvien vastaanottajien näkökulmasta, millaisia kokemuksia laivakuvat ja niiden sijoittelu ovat voineet synnyttää. Muuten kuvattomassa maailmassa eläneille ihmisille kirkkojen visuaalisuus on ollut vaikuttava kokemus.