“TAI SITTEN SIINÄ ON VAIN OSA SIITÄ TODELLISUUDESTA” : Kokemuksia osallisuudesta ja dialogisuudesta lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin prosessissa
Rytkö, Jaakko (2019-04-26)
“TAI SITTEN SIINÄ ON VAIN OSA SIITÄ TODELLISUUDESTA” : Kokemuksia osallisuudesta ja dialogisuudesta lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin prosessissa
(26.04.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050914896
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050914896
Tiivistelmä
Tutkimukseni aiheena on lapsiperheiden palvelutarpeen arviointi ja siihen liittyvät kokemukset. Tutkimuksessa tarkastelen lapsiperheiden palvelutarpeen arviointiin osallistuneiden vanhempien kokemuksia osallisuudesta ja dialogisuudesta prosessiin liittyen. Palvelutarpeen arvioinnin prosessiin on vuoden 2015 lakimuutosten myötä tullut merkittäviä toiminnallisia ja lainsäädännöllisiä muutoksia, ja pyrin tutkimuksessani tarkastelemaan näiden muutosten merkityksellisyyttä asiakkaiden kokemusten perusteella.
Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla keskisuuren etelä-suomalaisen kunnan alueella lapsiperheiden palvelutarpeen arviointiin osallistuneiden perheiden vanhempia. Haastattelut toteutettiin huhtikuussa 2018. Tutkimukseni on aineistolähtöinen tutkimus, jonka keskiöön on pyritty nostamaan asiakkaiden kokemuksellinen tieto aiheeseen liittyen. Haastatteluja ohjaavina teemoina olivat osallisuuden ja dialogisuuden käsitteet. Niiden sisällöt ja merkitykset rakentuivat asiakkaiden kokemusten perusteella. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Asiakkaiden kokemusten perusteella sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arviointi leimautuu lastensuojelun prosessiksi, koska valtaosa prosesseista käynnistyy edelleen lastensuojeluilmoituksen perusteella. Sen myötä lakimuutoksen vaikutukset näyt-täytyvät asiakkaille merkityksettöminä. Lastensuojeluilmoituksen kohteeksi joutuminen aiheuttaa rajuja tunnetason reaktioita vanhemmissa, ja asiaan liittyy voimakkaita epäonnistumisen ja häpeän tunteita. Suurimmat puutteet osallisuuden suhteen liittyvät ilmoituksen tekemisen vaiheeseen. Vanhemmilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta vaikuttaa ilmoitusten tekemiseen tai niiden sisältöihin, eikä ilmoituksia tekevät viranomaiset käy vanhempien kanssa keskusteluja niihin liittyen.
Palvelutarpeen arviointiin liittyvä vuorovaikutus näyttäytyy pääosin dialogisena ja vastavuoroisena. Vuorovaikutukseen liittyy tasavertaista ja kunnioittavaa kohtaamista, ja ymmärrystä asiakkaiden tilanteesta on kyetty muodostamaan yhdessä työntekijän ja asiakkaan kesken. Kuulluksi tulemisen kokemukset ja avoin sekä luottamuksellinen vuorovaikutus edustavat asiakkaille dialogisuutta prosessin aikana. Institutionaalinen suhde luo myös esteitä dialogisuuden toteutumiselle. Viranomaisen ilmoitusvelvollisuuden korostuminen saattaa olla luomassa jonkinlaista puhumattomuuden kulttuuria, jossa asiakkaat eivät uskalla ottaa huoliaan esiin peruspalveluissa, koska pelkona on lasten-suojeluilmoituksen tekeminen.
Asiasanat: lapsiperheet, sosiaalihuoltolaki, palvelutarpeen arviointi, dialogisuus, osallisuus, vastavuoroinen sosiaalityö, lastensuojeluilmoitus, asiakkuus
Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla keskisuuren etelä-suomalaisen kunnan alueella lapsiperheiden palvelutarpeen arviointiin osallistuneiden perheiden vanhempia. Haastattelut toteutettiin huhtikuussa 2018. Tutkimukseni on aineistolähtöinen tutkimus, jonka keskiöön on pyritty nostamaan asiakkaiden kokemuksellinen tieto aiheeseen liittyen. Haastatteluja ohjaavina teemoina olivat osallisuuden ja dialogisuuden käsitteet. Niiden sisällöt ja merkitykset rakentuivat asiakkaiden kokemusten perusteella. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Asiakkaiden kokemusten perusteella sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arviointi leimautuu lastensuojelun prosessiksi, koska valtaosa prosesseista käynnistyy edelleen lastensuojeluilmoituksen perusteella. Sen myötä lakimuutoksen vaikutukset näyt-täytyvät asiakkaille merkityksettöminä. Lastensuojeluilmoituksen kohteeksi joutuminen aiheuttaa rajuja tunnetason reaktioita vanhemmissa, ja asiaan liittyy voimakkaita epäonnistumisen ja häpeän tunteita. Suurimmat puutteet osallisuuden suhteen liittyvät ilmoituksen tekemisen vaiheeseen. Vanhemmilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta vaikuttaa ilmoitusten tekemiseen tai niiden sisältöihin, eikä ilmoituksia tekevät viranomaiset käy vanhempien kanssa keskusteluja niihin liittyen.
Palvelutarpeen arviointiin liittyvä vuorovaikutus näyttäytyy pääosin dialogisena ja vastavuoroisena. Vuorovaikutukseen liittyy tasavertaista ja kunnioittavaa kohtaamista, ja ymmärrystä asiakkaiden tilanteesta on kyetty muodostamaan yhdessä työntekijän ja asiakkaan kesken. Kuulluksi tulemisen kokemukset ja avoin sekä luottamuksellinen vuorovaikutus edustavat asiakkaille dialogisuutta prosessin aikana. Institutionaalinen suhde luo myös esteitä dialogisuuden toteutumiselle. Viranomaisen ilmoitusvelvollisuuden korostuminen saattaa olla luomassa jonkinlaista puhumattomuuden kulttuuria, jossa asiakkaat eivät uskalla ottaa huoliaan esiin peruspalveluissa, koska pelkona on lasten-suojeluilmoituksen tekeminen.
Asiasanat: lapsiperheet, sosiaalihuoltolaki, palvelutarpeen arviointi, dialogisuus, osallisuus, vastavuoroinen sosiaalityö, lastensuojeluilmoitus, asiakkuus