Koirasuden paikka hukassa : 2000-luvun nettikeskustelujen koirasudet osana suomalaista luontokäsitystä ja kulttuurihistoriaa
Korhonen, Hanna (2019-03-26)
Koirasuden paikka hukassa : 2000-luvun nettikeskustelujen koirasudet osana suomalaista luontokäsitystä ja kulttuurihistoriaa
Korhonen, Hanna
(26.03.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019042913600
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019042913600
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen koirasuden paikkaa suomalaisessa kulttuurissa nettikeskustelujen rakentamien mielikuvien kautta. Tutkin, millaiseksi koirasudet oli käsitetty valitsemissani verkkokeskusteluissa ja miten kulttuurisen, jaetun muistin kautta syntyneet mielikuvat olivat rakentuneet. Sidon keskusteluista esiinnousseet käsitykset osaksi laajempaa kulttuurihistoriaa tarkastelemalla niiden syntylähteitä. Pohdin, olivatko susiin ja koiriin liitetyt vallinneet käsitykset ja uskomukset tai luontokäsityksen muutokset vaikuttaneet muodostuneisiin mielikuviin koirasusista. Verkostoanalyysin avulla haen keskustelujen sisältä toistuvia kulttuurillisia teemoja. Etsin määrällisen ja laadullisen sisällönanalyysin tuella koirasusikeskusteluissa toistuvia ajatuksia. Etsin selityksiä koirasudelle ilmiönä ja linkitän lähihistoriaan sijoittuvan verkkokeskusteluaineiston osaksi vanhempaa kulttuurihistoriaa selvittämällä käsitysten juuret.
Eniten kannatusta sai ajatus, että suden kuuluu olla susi ja koiran koira eikä näitä lajeja tulisi sotkea keskenään. Lisäksi kannatusta saivat kuvailut: Egon jatke ja erikoisuuden tavoittelu, vaarallinen, vain osaaviin käsiin: elämäntapa, suurin osa koirasusista huijausta, villieläin tai puoliksi peto, miksei koirarotu riitä, ei ole lemmikki: vastustaa tai kiellettävä, vain syrjäseudulle ja ei kaupunkiin, arka, arvaamaton, upea luonne tai ulkonäkö, vastuuttomat kasvattajat ongelmien aiheuttajina, väärissä käsissä ongelmia ja ongelmat ihmisten syytä, aiheuttaa susille harmia ja aiheuttavat luonnossa harmia: huonontavat susien mainetta. Koirasuden paikasta kulttuurissa ei oltu yhtä mieltä, sillä mielipiteet olivat hyvin ristiriitaisia ja kahtiajakautuneita. Osalle koirasusi oli luonnoton tai eräänlainen sosiaalinen ongelma. Moni ei kokenut koirasuden uudelleenkeksimistä tarpeelliseksi.
Suden symboliikkaa ja ominaisuuksia liitettiin niin hyvässä kuin pahassa osaksi monelle tuntematonta koirasutta, tiedostaen tai tiedostamatta. Muuttuvasta luontokäsityksestä, suden sukupuuton uhasta ja kaupungistumisen aiheuttamasta päivittäisen kontaktin puutteesta johtuen suden alkukantaiseen villeyteen liitetyn mystiikan ihailu oli lisääntynyt ja sitä liitettiin myös koirasusiin. Havaitsin, että koirasusiharrastus on nykyään naisvaltaista ainakin facebookin ryhmissä. Vanha kielteinen susikuva oli saanut rinnalleen ”metsän koirien” ihailijat. Monet ajatukset juonsivat juurensa suomalaisesta kulttuuriperinnöstä tai lajismiin pohjautuvasta luokittelusta. Susivainoihin ja pedon pelkoon kohdistetun kulttuurisen katseen kautta sudelta näyttävää koirasutta pidettiin usein vaarallisena. Susivastaista asennetta siirrettiin sukupolvelta toiselle satujen, uskomusten ja kokemusten kautta. Ajatus ihmisasumuksiin sopimattomuudesta rinnastui ikivanhoihin käsityksiin metsän ja oman pihan välille luodusta kuvitteellisesta rajasta. Rakennettuihin käsityksiin vaikuttivat myös media ja aikalaiskeskustelijat.
Eniten kannatusta sai ajatus, että suden kuuluu olla susi ja koiran koira eikä näitä lajeja tulisi sotkea keskenään. Lisäksi kannatusta saivat kuvailut: Egon jatke ja erikoisuuden tavoittelu, vaarallinen, vain osaaviin käsiin: elämäntapa, suurin osa koirasusista huijausta, villieläin tai puoliksi peto, miksei koirarotu riitä, ei ole lemmikki: vastustaa tai kiellettävä, vain syrjäseudulle ja ei kaupunkiin, arka, arvaamaton, upea luonne tai ulkonäkö, vastuuttomat kasvattajat ongelmien aiheuttajina, väärissä käsissä ongelmia ja ongelmat ihmisten syytä, aiheuttaa susille harmia ja aiheuttavat luonnossa harmia: huonontavat susien mainetta. Koirasuden paikasta kulttuurissa ei oltu yhtä mieltä, sillä mielipiteet olivat hyvin ristiriitaisia ja kahtiajakautuneita. Osalle koirasusi oli luonnoton tai eräänlainen sosiaalinen ongelma. Moni ei kokenut koirasuden uudelleenkeksimistä tarpeelliseksi.
Suden symboliikkaa ja ominaisuuksia liitettiin niin hyvässä kuin pahassa osaksi monelle tuntematonta koirasutta, tiedostaen tai tiedostamatta. Muuttuvasta luontokäsityksestä, suden sukupuuton uhasta ja kaupungistumisen aiheuttamasta päivittäisen kontaktin puutteesta johtuen suden alkukantaiseen villeyteen liitetyn mystiikan ihailu oli lisääntynyt ja sitä liitettiin myös koirasusiin. Havaitsin, että koirasusiharrastus on nykyään naisvaltaista ainakin facebookin ryhmissä. Vanha kielteinen susikuva oli saanut rinnalleen ”metsän koirien” ihailijat. Monet ajatukset juonsivat juurensa suomalaisesta kulttuuriperinnöstä tai lajismiin pohjautuvasta luokittelusta. Susivainoihin ja pedon pelkoon kohdistetun kulttuurisen katseen kautta sudelta näyttävää koirasutta pidettiin usein vaarallisena. Susivastaista asennetta siirrettiin sukupolvelta toiselle satujen, uskomusten ja kokemusten kautta. Ajatus ihmisasumuksiin sopimattomuudesta rinnastui ikivanhoihin käsityksiin metsän ja oman pihan välille luodusta kuvitteellisesta rajasta. Rakennettuihin käsityksiin vaikuttivat myös media ja aikalaiskeskustelijat.