Oikeuskeinojen kumulaatio : sopimussakko erityisesti rakennusurakassa
Lehtinen, Emmi (2019-05-01)
01.05.2019
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050914953
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050914953
Tiivistelmä
Sopimushäiriötilanteissa vahingonkärsijällä on oikeus korvaukseen aiheutetusta vahingosta. Sopimusriskien minimoimiseksi sopimuskumppanit ovat saattaneet sopia sopimussakon käytöstä. Sopimussakko aktualisoituu, kun suoritus viivästyy, epäonnistuu tai on muuten sisällöltään tai laadultaan sopimuksen vastainen.
Tämän tutkielman tarkoitus on kaksijakoinen: ensimmäiseksi tutkielma pyrkii selvittämään yleisesti sopimussakon määritelmän, tunnuspiirteet ja tarkoituksen. Lisäksi pohditaan oikeuskeinojen kumulaation merkitystä sopimussakon ja vahingonkorvauksen osalta. Toiseksi tutkielman tarkoituksena on analysoida sopimussakkoa (viivästyssakkoa) rakennusurakassa ja erityisesti Rakennusurakkaa koskevien yleisten vakiosopimusehtojen (YSE 1998 -ehdot) 25.3 § ja 18 § valossa.
Tutkimuksen kohteena ovat näiden vakioehtojen sisältämät määräykset sopimussakosta: onko YSE 1998 -ehtojen mukainen sopimussakko rinnakkainen vahingonkorvauksen kanssa vai onko se korvauksen lopullinen ylä- ja alaraja? Kysymys on siitä, onko sopimuskumppani oikeutettu vahingonkorvaukseen sopimussakon lisäksi, mikäli rakennusurakka viivästyy ajallisesti yli vakioehtojen viivästyssakkoajan. Tältä osin analysoidaan tarkemmin vakioehtojen historiaa, viivästyssakkomääräyksiä sekä Helsingin hovioikeuden tuomion (HelHO 2018:1) merkitystä.
Tutkielma on lainopillinen. Keskeisimmät tutkimustulokset viittaavat siihen, että sopimussakon ja vahingonkorvauksen kumulaatiosta ei voi antaa tyhjentävää, absoluuttista lopputulosta. Lähtökohtaisesti sopimussakko on vahingonkorvauksen alaraja ja yläraja vain silloin, kun sopimuskumppanit ovat selvästi sopineet sopimussakon vastuuta rajoittavasta tarkoituksesta. Tämän lisäksi rakennusurakkaan liittyvän viivästyssakkoehdon tulkintakysymyksen osalta ei pitäisi poiketa sanamuodon mukaisesta olettamasta rakennuttajan haitaksi ja sopimushäiriön aiheuttajan eli urakoitsijan eduksi.
Tämän tutkielman tarkoitus on kaksijakoinen: ensimmäiseksi tutkielma pyrkii selvittämään yleisesti sopimussakon määritelmän, tunnuspiirteet ja tarkoituksen. Lisäksi pohditaan oikeuskeinojen kumulaation merkitystä sopimussakon ja vahingonkorvauksen osalta. Toiseksi tutkielman tarkoituksena on analysoida sopimussakkoa (viivästyssakkoa) rakennusurakassa ja erityisesti Rakennusurakkaa koskevien yleisten vakiosopimusehtojen (YSE 1998 -ehdot) 25.3 § ja 18 § valossa.
Tutkimuksen kohteena ovat näiden vakioehtojen sisältämät määräykset sopimussakosta: onko YSE 1998 -ehtojen mukainen sopimussakko rinnakkainen vahingonkorvauksen kanssa vai onko se korvauksen lopullinen ylä- ja alaraja? Kysymys on siitä, onko sopimuskumppani oikeutettu vahingonkorvaukseen sopimussakon lisäksi, mikäli rakennusurakka viivästyy ajallisesti yli vakioehtojen viivästyssakkoajan. Tältä osin analysoidaan tarkemmin vakioehtojen historiaa, viivästyssakkomääräyksiä sekä Helsingin hovioikeuden tuomion (HelHO 2018:1) merkitystä.
Tutkielma on lainopillinen. Keskeisimmät tutkimustulokset viittaavat siihen, että sopimussakon ja vahingonkorvauksen kumulaatiosta ei voi antaa tyhjentävää, absoluuttista lopputulosta. Lähtökohtaisesti sopimussakko on vahingonkorvauksen alaraja ja yläraja vain silloin, kun sopimuskumppanit ovat selvästi sopineet sopimussakon vastuuta rajoittavasta tarkoituksesta. Tämän lisäksi rakennusurakkaan liittyvän viivästyssakkoehdon tulkintakysymyksen osalta ei pitäisi poiketa sanamuodon mukaisesta olettamasta rakennuttajan haitaksi ja sopimushäiriön aiheuttajan eli urakoitsijan eduksi.