Purentaelimistön toimintahäiriöiden lääkehoito
Kokkala, Marika (2019-05-09)
Purentaelimistön toimintahäiriöiden lääkehoito
(09.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019051315424
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019051315424
Tiivistelmä
Syventävien opintojen kirjallinen työ on kirjallisuuskatsaus, jossa esitellään purentaelimistön toimintahäiriöiden lääkehoidon tämänhetkinen tieteellinen näyttö sekä käydään lyhyesti läpi lääkeaineiden käytössä huomioitavia asioita.
Purentaelimistön toimintahäiriöiden hoidossa lääkehoitoa käytetään yleensä lyhytaikaisesti ja muiden hoitomuotojen tukena. Hoidossa noudatetaan yleisiä kivunhoitoa ja lääkehoitoa koskevia käytäntöjä. Käytettävä lääkeaine valitaan potilaan yksilöllinen tilanne huomioiden. Peruskoulutetun hammaslääkärin tulisi tuntea yleiset hoitokäytännöt, sillä akuutin kivun hoitaminen on tärkeää myös kivun kroonistumisen ehkäisemisessä.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa arvioidaan tieteellistä näyttöä tulehduskipulääkkeistä, parasetamolista, trisyklisistä antidepressanteista, lihasrelaksanteista, bentsodiatsepiineista, antikonvulsanteista, glukokortikoideista, hyaluronaatista, glukosamiinista, botuliinitoksiinista ja propranololista purentaelimistön toimintahäiriöiden kivun hoidossa. Artikkeleita on haettu PubMed-tietokantaa käyttäen. Lääkehoidosta tehtyjä satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia on niukasti ja ne ovat vaihtelevia. Tutkimusnäyttö purentaelimistön toimintahäiriöiden lääkehoidosta onkin siksi puutteellista ja siitä ei ole olemassa yleisiä suosituksia. Lääkehoitoa kuitenkin ehdotetaan purentaelimistön toimintahäiriöitä käsittelevässä Käypä hoito -suosituksessa ja alan kansainvälisessä kirjallisuudessa.
Tulevaisuudessa purentaelimistön toimintahäiriöiden lääkehoito saattaa olla kohdennetumpaa, kun kehitteillä oleva DC/TMD -kriteeristön Axis III -protokolla saadaan yleiseen käyttöön. Lääkehoito voi tällöin perustua potilaan yksilöllisiin biomarkkereihin kuten geneettiseen tai molekulaariseen profiiliin tai niin sanottuihin kvantitatiivisiin tuntokynnysmittauksiin.
Purentaelimistön toimintahäiriöiden hoidossa lääkehoitoa käytetään yleensä lyhytaikaisesti ja muiden hoitomuotojen tukena. Hoidossa noudatetaan yleisiä kivunhoitoa ja lääkehoitoa koskevia käytäntöjä. Käytettävä lääkeaine valitaan potilaan yksilöllinen tilanne huomioiden. Peruskoulutetun hammaslääkärin tulisi tuntea yleiset hoitokäytännöt, sillä akuutin kivun hoitaminen on tärkeää myös kivun kroonistumisen ehkäisemisessä.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa arvioidaan tieteellistä näyttöä tulehduskipulääkkeistä, parasetamolista, trisyklisistä antidepressanteista, lihasrelaksanteista, bentsodiatsepiineista, antikonvulsanteista, glukokortikoideista, hyaluronaatista, glukosamiinista, botuliinitoksiinista ja propranololista purentaelimistön toimintahäiriöiden kivun hoidossa. Artikkeleita on haettu PubMed-tietokantaa käyttäen. Lääkehoidosta tehtyjä satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia on niukasti ja ne ovat vaihtelevia. Tutkimusnäyttö purentaelimistön toimintahäiriöiden lääkehoidosta onkin siksi puutteellista ja siitä ei ole olemassa yleisiä suosituksia. Lääkehoitoa kuitenkin ehdotetaan purentaelimistön toimintahäiriöitä käsittelevässä Käypä hoito -suosituksessa ja alan kansainvälisessä kirjallisuudessa.
Tulevaisuudessa purentaelimistön toimintahäiriöiden lääkehoito saattaa olla kohdennetumpaa, kun kehitteillä oleva DC/TMD -kriteeristön Axis III -protokolla saadaan yleiseen käyttöön. Lääkehoito voi tällöin perustua potilaan yksilöllisiin biomarkkereihin kuten geneettiseen tai molekulaariseen profiiliin tai niin sanottuihin kvantitatiivisiin tuntokynnysmittauksiin.