Iäkkään henkilön itsemääräämisoikeuden rajoittaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa : iäkkään henkilön oikeusturvakeinot ja niiden riittävyys
Meriruoho, Tuomas (2019-04-14)
Iäkkään henkilön itsemääräämisoikeuden rajoittaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa : iäkkään henkilön oikeusturvakeinot ja niiden riittävyys
(14.04.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019051315399
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019051315399
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee iäkkään henkilön itsemääräämisoikeuden rajoittamiseen liittyvää oikeusturvaa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Iäkkäiden henkilöiden osalta Suomessa ei ole voimassa yleissääntelyä, joka mahdollistaisi itsemääräämisoikeuden rajoittamisen esimerkiksi sosiaalihuoltolakiin perustuvassa laitoshuollossa tai tehostetussa palveluasumisessa.
Tutkielman tarkoitus on arvioida iäkkään henkilön oikeusturvakeinoja itsemääräämisoikeuden rajoittamistilanteessa. Ensisijaisesti arvioidaan, soveltuuko muutoksenhaku iäkkään henkilön itsemääräämisoikeuden rajoittamistilanteeseen, vaikka muutoksenhakuoikeudesta ei ole erityissääntelyä. Tutkielmassa tehdyn tarkastelun perusteella hallintotuomioistuimen tulee tarvittaessa tutkia väitteet iäkkään henkilön itsemääräämisoikeuden rajoittamisen asianmukaisuudesta. Näin on etenkin, kun rajoittaminen jatkuu pitkäkestoisesti ja käytettävä toimenpide on luonteeltaan sellainen, että sen käyttö vaikuttaa iäkkään henkilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
Lisäksi oikeusturvaa tarkastellaan toimintayksiköiden suorittaman omavalvonnan näkökulmasta. Tarkastelu tehdään Turun kaupungin vanhusten asumispalveluiden omavalvontasuunnitelman rajoittamista koskevaa ohjetta hyödyksi käyttäen. Tarkastelussa esiin nousevat ongelmat liittyvät niin hallinnon lainalaisuuteen ja asiakkaiden väliseen yhdenvertaisuuteen.
Tutkielmassa osoitetaan useita ongelmakohtia, joita lainsäädännön puutteellisuudesta iäkkään henkilön oikeusturvalle aiheutuu. Kun sovellettavaa lainsäädäntöä ei ole, jää rajoittamiseen ja siihen liittyvän päätöksenteon oikeusturva epäselväksi.
Tutkielman tarkoitus on arvioida iäkkään henkilön oikeusturvakeinoja itsemääräämisoikeuden rajoittamistilanteessa. Ensisijaisesti arvioidaan, soveltuuko muutoksenhaku iäkkään henkilön itsemääräämisoikeuden rajoittamistilanteeseen, vaikka muutoksenhakuoikeudesta ei ole erityissääntelyä. Tutkielmassa tehdyn tarkastelun perusteella hallintotuomioistuimen tulee tarvittaessa tutkia väitteet iäkkään henkilön itsemääräämisoikeuden rajoittamisen asianmukaisuudesta. Näin on etenkin, kun rajoittaminen jatkuu pitkäkestoisesti ja käytettävä toimenpide on luonteeltaan sellainen, että sen käyttö vaikuttaa iäkkään henkilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
Lisäksi oikeusturvaa tarkastellaan toimintayksiköiden suorittaman omavalvonnan näkökulmasta. Tarkastelu tehdään Turun kaupungin vanhusten asumispalveluiden omavalvontasuunnitelman rajoittamista koskevaa ohjetta hyödyksi käyttäen. Tarkastelussa esiin nousevat ongelmat liittyvät niin hallinnon lainalaisuuteen ja asiakkaiden väliseen yhdenvertaisuuteen.
Tutkielmassa osoitetaan useita ongelmakohtia, joita lainsäädännön puutteellisuudesta iäkkään henkilön oikeusturvalle aiheutuu. Kun sovellettavaa lainsäädäntöä ei ole, jää rajoittamiseen ja siihen liittyvän päätöksenteon oikeusturva epäselväksi.