Yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja ja monikansallisten yhtiöiden verotus
Lakaniemi, Iina (2019-05-03)
Yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja ja monikansallisten yhtiöiden verotus
Lakaniemi, Iina
(03.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019051615830
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019051615830
Tiivistelmä
Tämä tutkimus käsittelee Euroopan komission direktiiviehdotusta yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta (Common consolidated corporate tax base eli CCCTB-direktiivi) ja direktiivin mahdollisia vaikutuksia monikansallisten yhtiöiden verotukseen. Euroopan unionin yhtenä tärkeimpänä tavoitteena on toteuttaa unionin kansalaisille toimivat sisämarkkinat ja varmistaa niiden tehokas toiminta, minkä takia eri jäsenvaltioiden yhteisöverotuksen harmonisoimista on pidetty jo vuosia tärkeänä tavoitteena. Jäsenvaltioilla on yleisesti oikeus päättää omasta välittömästä verotuksestaan, minkä takia yhteisöverotuksen EU-tasoista harmonisoimista on kritisoitu sen monista hyödyistä huolimatta.
Tällä hetkellä EU:n alueella yhteisöjä verotetaan yleisesti erillisyhtiöperiaatteen mukaisesti 28 eri jäsenvaltion yhteisöverojärjestelmän puitteissa. Tilanne on haastava erityisesti monikansallisten yhtiöiden kannalta, sillä ne kohtaavat useita toisistaan eroavia verojärjestelmiä toimiessaan valtioiden rajat ylittävissä tilanteissa. Verojärjestelmien välillä toimiminen aiheuttaa epävarmuutta ja rajoittaa konserniyritysten välisiä tuloksen tasaamismahdollisuuksia. CCCTB:n soveltamiseen siirryttäessä konsernia verotettaisiin yhtenä kokonaisuutena erityisen jakokaavan mukaisesti, jolloin siirtohinnoittelusta luovuttaisiin ja siirryttäisiin yhteisverotukselliseen laskentatapaan. CCCTB-direktiivin ehdotetaan helpottavan jäsenvaltioiden rajat ylittävää liiketoimintaa, vauhdittavan kasvua ja investointeja, luovan säästöjä hallinnollisista kustannuksista, supistavan aggressiivisten verosuunnittelukeinojen valikoimaa ja vähentävän valtioiden välistä haitallista verokilpailua.
Tutkimus edustaa ensisijaisesti oikeuspoliittista lähestymistapaa, jonka rinnalla aihetta lähestytään oikeusdogmaattisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa keskitytään suomalaisten yhteisöjen ja Verohallinnon näkökulmaan suhteessa EU:n laajuisiin vaikutuksiin. Direktiiviehdotuksen soveltamisalasta johtuen tutkimuksen ulkopuolelle jäävät EU:n ulkopuoliset verotustilanteet. Tutkimuksen lähdeaineistona tärkeässä asemassa ovat erityisesti EU:n perussopimukset, direktiiviehdotukset ja niiden valmisteluaineistot, Suomen verolainsäädäntö ja OECD:n antamat ohjeet ja suositukset.
Tällä hetkellä EU:n alueella yhteisöjä verotetaan yleisesti erillisyhtiöperiaatteen mukaisesti 28 eri jäsenvaltion yhteisöverojärjestelmän puitteissa. Tilanne on haastava erityisesti monikansallisten yhtiöiden kannalta, sillä ne kohtaavat useita toisistaan eroavia verojärjestelmiä toimiessaan valtioiden rajat ylittävissä tilanteissa. Verojärjestelmien välillä toimiminen aiheuttaa epävarmuutta ja rajoittaa konserniyritysten välisiä tuloksen tasaamismahdollisuuksia. CCCTB:n soveltamiseen siirryttäessä konsernia verotettaisiin yhtenä kokonaisuutena erityisen jakokaavan mukaisesti, jolloin siirtohinnoittelusta luovuttaisiin ja siirryttäisiin yhteisverotukselliseen laskentatapaan. CCCTB-direktiivin ehdotetaan helpottavan jäsenvaltioiden rajat ylittävää liiketoimintaa, vauhdittavan kasvua ja investointeja, luovan säästöjä hallinnollisista kustannuksista, supistavan aggressiivisten verosuunnittelukeinojen valikoimaa ja vähentävän valtioiden välistä haitallista verokilpailua.
Tutkimus edustaa ensisijaisesti oikeuspoliittista lähestymistapaa, jonka rinnalla aihetta lähestytään oikeusdogmaattisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa keskitytään suomalaisten yhteisöjen ja Verohallinnon näkökulmaan suhteessa EU:n laajuisiin vaikutuksiin. Direktiiviehdotuksen soveltamisalasta johtuen tutkimuksen ulkopuolelle jäävät EU:n ulkopuoliset verotustilanteet. Tutkimuksen lähdeaineistona tärkeässä asemassa ovat erityisesti EU:n perussopimukset, direktiiviehdotukset ja niiden valmisteluaineistot, Suomen verolainsäädäntö ja OECD:n antamat ohjeet ja suositukset.