Edunvalvojan määräämisen edellytykset täysi-ikäiselle sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi

Abstract

Tutkielma käsittelee edunvalvojan määräämisen edellytyksiä tilanteessa, jossa täysi-ikäiselle määrätään edunvalvoja sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastavastan syyn vuoksi. Säännökset edunvalvojan määräämisestä ovat laissa holhoustoimesta (442/1999; HolhTL). Edunvalvojan määrääminen on merkityksellinen päätös, joka vaikuttaa yksilön perus- ja ihmisoikeuksista juontuvaan itsemääräämisoikeuteen. Holhoustoimilain 8 § koskee sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi täysi-ikäiselle määrättävää edunvalvojaa, johon tutkielma syventyy. Edunvalvojan määräämisen edellytykset ovat holhoustoimilain 8 §:ssä määritelty tulkinnanvaraisesti, koska jokainen yksittäistapaus vaatii kattavaa kokonaisharkintaa. Edunvalvontakynnyksen ylittyminen edellyttää kaikkien holhoustoimilain 8 §:ssä asetettujen edunvalvojan määräämisen kriteerien täyttymistä. Kriteerit kietoutuvat toisiinsa ja niiden täyttymisen arviointia varten holhousviranomainen sekä tuomioistuin voivat hankkia erilaisia selvityksiä.Tutkielmassa perehdytään oikeustapausten ja oikeuskirjallisuuden pohjalta edunvalvojan määräämisen edellytyksiin ja edellytysten täyttymisen selvityskeinoihin. Tutkielmassa tarkastellaan myös edunvalvontaan esitetyn mielipiteen vaikutusta päätöksen harkintaan. Lisäksi tutkielmassa perehdytään Haagin konferenssin laatimaan yleissopimukseen aikuisten kansainvälisestä suojelusta.