Syrjintä työhönotossa poliittisen mielipiteen, poliittisen toiminnan ja ammattiyhdistystoiminnan perusteella
Rantala, Miina (2019-05-03)
Syrjintä työhönotossa poliittisen mielipiteen, poliittisen toiminnan ja ammattiyhdistystoiminnan perusteella
Rantala, Miina
(03.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019051716007
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019051716007
Tiivistelmä
Keskityn tutkielmassani pohtimaan sitä, mitä pidetään poliittisen mielipiteen, poliittisen toiminnan ja ammattiyhdistystoiminnan perusteella tapahtuvana syrjintänä työhönoton eri vaiheissa. Päätutkimuskysymyksen lisäksi tarkasteluni kohteena on se, mitkä tahot valvovat työhönotossa tapahtuvaa syrjintää ja mitä seuraamuksia edellä mainituilla perusteilla tapahtuvasta työhönottosyrjinnästä voi koitua työnantajalle. Tarkastelen lisäksi, millä toimenpiteillä tietoisuutta edellä mainituilla perusteilla tapahtuvasta työhönottosyrjinnästä voitaisiin lisätä.
Yhdenvertaisuus ja oikeus syrjimättömyyteen ovat tunnustettu monissa kansainvälisissä sopimuksissa, EU-oikeudessa ja sitä kautta myös kansallisessa lainsäädännössä. Syrjintäkieltoja sovelletaan myös työhönottotilanteissa. Vaikka syrjintäkieltoihin kuuluu myös syrjintä poliittisen mielipiteen, poliittisen toiminnan ja ammattiyhdistystoiminnan perusteella, ei näillä perusteilla tapahtuvaa syrjintää työssä tai työhönotossa ole tutkittu juuri lainkaan.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että syrjintä voi ilmetä jo työpaikkailmoituksessa siten, että työnantaja edellyttää oikeudettomasti työnhakijalta esimerkiksi tiettyä poliittista kantaa tai ammattiyhdistykseen kuulumista tai kuulumattomuutta. Työnhakija voidaan jättää myös kutsumatta haastatteluun edellä mainituilla perusteilla, tai jättää kokonaan valitsematta tehtävään. Työnantaja voi syyllistyä syrjintään myös työhaastattelussa, mikäli kysyttyjen kysymysten kautta kerätyillä tiedoilla on vaikutusta työnhakijan yhdenvertaiseen kohteluun.
Työhönottosyrjinnän tietoisuuden lisäämiseksi ja syrjityn oikeussuojan parantamiseksi tutkielmassa suositellaan muun muassa työnantajan selvitysvelvollisuuden lisäämistä yhdenvertaisuuslakiin sekä yhdenvertaisuussuunnitelman laajentamista koskemaan kaiken kokoisia organisaatioita. Lisäksi tutkielmassa suositellaan yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivallan laajentamista myös yksittäisiin syrjintätapauksiin, jotta syrjintää kokeneet voisivat helpommin ilmoittaa kokemastaan syrjinnästä eri viranomaisille.
Tutkielman pääasiallinen metodi on normatiivinen lainoppi. Voimassa olevan lain parantamiseksi esitettyjen de lege ferenda -tyyppisten ehdotusten myötä tutkielmassa on myös oikeuspoliittisen tutkimuksen piirteitä. Tutkielman keskeisinä lähteinä on käytetty yhdenvertaisuutta koskevaa oikeuskirjallisuutta, lakien esitöitä sekä oikeuskäytäntöä.
Yhdenvertaisuus ja oikeus syrjimättömyyteen ovat tunnustettu monissa kansainvälisissä sopimuksissa, EU-oikeudessa ja sitä kautta myös kansallisessa lainsäädännössä. Syrjintäkieltoja sovelletaan myös työhönottotilanteissa. Vaikka syrjintäkieltoihin kuuluu myös syrjintä poliittisen mielipiteen, poliittisen toiminnan ja ammattiyhdistystoiminnan perusteella, ei näillä perusteilla tapahtuvaa syrjintää työssä tai työhönotossa ole tutkittu juuri lainkaan.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että syrjintä voi ilmetä jo työpaikkailmoituksessa siten, että työnantaja edellyttää oikeudettomasti työnhakijalta esimerkiksi tiettyä poliittista kantaa tai ammattiyhdistykseen kuulumista tai kuulumattomuutta. Työnhakija voidaan jättää myös kutsumatta haastatteluun edellä mainituilla perusteilla, tai jättää kokonaan valitsematta tehtävään. Työnantaja voi syyllistyä syrjintään myös työhaastattelussa, mikäli kysyttyjen kysymysten kautta kerätyillä tiedoilla on vaikutusta työnhakijan yhdenvertaiseen kohteluun.
Työhönottosyrjinnän tietoisuuden lisäämiseksi ja syrjityn oikeussuojan parantamiseksi tutkielmassa suositellaan muun muassa työnantajan selvitysvelvollisuuden lisäämistä yhdenvertaisuuslakiin sekä yhdenvertaisuussuunnitelman laajentamista koskemaan kaiken kokoisia organisaatioita. Lisäksi tutkielmassa suositellaan yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivallan laajentamista myös yksittäisiin syrjintätapauksiin, jotta syrjintää kokeneet voisivat helpommin ilmoittaa kokemastaan syrjinnästä eri viranomaisille.
Tutkielman pääasiallinen metodi on normatiivinen lainoppi. Voimassa olevan lain parantamiseksi esitettyjen de lege ferenda -tyyppisten ehdotusten myötä tutkielmassa on myös oikeuspoliittisen tutkimuksen piirteitä. Tutkielman keskeisinä lähteinä on käytetty yhdenvertaisuutta koskevaa oikeuskirjallisuutta, lakien esitöitä sekä oikeuskäytäntöä.