Loitsuja, lempeä ja paletin kaikki pastellivärit : Sukupuoli, toiminta ja sankaruus animaatiosarjassa Winx-klubi

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani perehdyin suosittuun animaatiosarjaan Winx-klubiin sen sisältämien sukupuolen ja toiminnan kuvausten kannalta. Hyödynsin narratologista lähestymistapaa. Winx-klubin henkilöhahmoja ja niiden välisiä suhteita pohtiessani nojauduin Proppin ja Greimas’n aktanttimalleihin sekä Satu Apon satuanalyysiin. Sukupuoleen liittyvää analyysia suoritin pohjautuen erityisesti Judith Butlerin tulkintaan sukupuolesta toiston kautta syntyvänä performanssina, ei staattisena rakenteena. Lisäksi tarkastelin Winx-klubin estetiikkaa ja ulkoasua osana sitä, kuinka sarja konstruoi sukupuolta.

Winx-klubi on pitkäikäinen ja maailmanlaajuisesti suosittu animaatiosarja, joten se on mielenkiintoinen ja relevantti tutkimuskohde. Rajasin aineistoni Winx-klubin viidenteen tuotantokauteen, joka sisältää 26 jaksoa. Käytin näiden jaksojen juonenkäänteitä ja muuta sisältöä analyysini pohjana. Tarkastelin sarjan sankarittaria eli Winx-keijuja moderneina tyttösankareina. Tutkimukseni paljasti, että Winx-keijut toden totta ovat voimakkaita, itsenäisiä ja taitavia supersankareita, jotka osaavat pelastaa maailman ilman miespuolisten hahmojen apua. Yksityiselämän puolella he kuitenkin kaipaavat poikaystäviensä tarjoamaa romanssia ja kannustusta. Ulkonäkönsä puolesta he ovat perifeminiinisiä ja hyperseksualisoituja, siis miehisen katseen kautta konstruoituja. Toiminnan puolella Winx-keijut siis uudistavat sankarittaren mallia, sillä perinteisissä saduissa ja enemmistössä aikaisemmista lastenohjelmista naisen rooli on ollut passivinen, pelastamisen kohteeksi joutuva ja korkeintaan miehen avustuksella urotekoja tekevä. Toisaalta Winx-keijujen modernia naiseutta tasapäistää heidän perinteisen feminiininen ja hyperseksualisoitu ulkonäkönsä sekä heteroromanssin ja miehiltä saadun hyväksynnän avainrooli heidän elämässään.

Tuloksista voidaan päätellä, että vaikka lastenohjelmissa onkin nykyään tarjolla aktiivisen ja itsenäisen sankarittaren malleja, näissä on edelleen ongelmansa. Jatkotutkimusta olisi mielenkiintoista suunnata myös tytöille suunnattujen animaatiosarjojen mieshahmoihin - millaista maskuliinisuutta he edustavat? Toinen kiinnostava suunta olisi perehtyä enemmän näiden sarjojen antagonisteihin, erityisesti naispuolisiin ”pahiksiin”. Mikäli sankarittaret edustavat tavoiteltua feminiinisyyttä, millaisen kuvan naiseudesta maalaavat sarjojen naispuoliset kelmit ja konnat? Kolmas kiehtova aihe olisi Winx-klubin tarkempi tarkastelu transmediaalisena kokonaisuutena oheistuotteiden ja -ilmöiden sisältöihin ja merkityksiin syventyen.