Taiteen totuudellisuus Luigi Pirandellon näytelmässä Sei personaggi in cerca d’autore
Kinnunen, Eevastiina (2019-05-07)
Taiteen totuudellisuus Luigi Pirandellon näytelmässä Sei personaggi in cerca d’autore
(07.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052016208
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052016208
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani kysymystä siitä, millä tavalla taide on totta italialaisen Luigi Pirandellon näytelmässä Sei personaggi in cerca d’autore (Kuusi hahmoa etsimässä tekijää). Nobel-palkitun Pirandellon näytelmä avaa metateatterillisena tekstinä kiinnostavasti kysymyksen siitä, miten taide puhuu todesta ja totuudesta. Tarkastelen näytelmää esteettisenä tulkintana taiteen totuuden mahdollisuuksista. Teoreettinen viitekehykseni pohjautuu totuuskysymyksen perinteeseen, jonka kanssa tulkitsen näytelmän keskustelevan. Lisäksi osallistun relevantteihin taideteoreettisiin keskusteluihin, jotka liittyvät muun muassa taiteen metatasoon ja polyfoniaan. Pirandellon näytelmää on tutkittu jo lähes sadan vuoden ajan aina sen ilmestymisestä vuonna 1921 asti, mutta tulkintani on uusi tulokulma sen tutkimukseen.
Pro gradu -tutkielmassani esitän, että Pirandellon näytelmässä Sei personaggi in cerca d’autore taiteen totuudellisuus hahmottuu etsimisen tapahtumana. Tuossa tapahtumassa taiteen totuus alkaa näyttäytyä hetkenä, jolloin suhde todellisuuteen näyttäytyy väitelauseilla viittaamisen sijaan kysymyksenä. Näytelmässä korostuu sen metatasoisuus, jolloin keskiöön nousee näytelmän rakentumisen ja sen olemisen ehdot. Näytelmässä kysymys taiteen totuudellisuudesta suhteutuu kiinnostavasti myös tekijyyden käsitteeseen. Tekijän etsiminen näyttäytyykin taiteen totuusperusteiden etsimisenä. Lisäksi analysoin näytelmää suhteessa polyfonian käsitteeseen. Tulkintani mukaan metadraamallisuus mahdollistaa näytelmässä erityisen, draamallisen polyfonian. Tällöin taideteoksen totuudellisuus hahmottuu hetkenä, jossa oleminen avautuu sen monina samanaikaisina mahdollisuuksina.
Näytelmän ja teoriaperinteen vuoropuhelussa syntyy kiinnostava tulkinta siitä, miten taide puhuu totuudesta. Pro gradu -työssäni käsitellyt kysymykset ovat olennaisia taiteiden tutkimuksessa laajemminkin kuin suhteessa tutkimaani teokseen. Osana tutkielmaa olen myös suomentanut ja ohjannut näytelmän Turun ylioppilasteatterille keväällä 2016. Vaikka tässä tutkielmassa en käsittele ohjausprosessia, on se vaikuttanut merkittävästi tulkintaani näytelmästä. Tekstin analysointi tuki teatteriesityksen tekemistä ja ohjaaminen puolestaan toi uusia näkökulmia tekstin ymmärtämiseen.
Pro gradu -tutkielmassani esitän, että Pirandellon näytelmässä Sei personaggi in cerca d’autore taiteen totuudellisuus hahmottuu etsimisen tapahtumana. Tuossa tapahtumassa taiteen totuus alkaa näyttäytyä hetkenä, jolloin suhde todellisuuteen näyttäytyy väitelauseilla viittaamisen sijaan kysymyksenä. Näytelmässä korostuu sen metatasoisuus, jolloin keskiöön nousee näytelmän rakentumisen ja sen olemisen ehdot. Näytelmässä kysymys taiteen totuudellisuudesta suhteutuu kiinnostavasti myös tekijyyden käsitteeseen. Tekijän etsiminen näyttäytyykin taiteen totuusperusteiden etsimisenä. Lisäksi analysoin näytelmää suhteessa polyfonian käsitteeseen. Tulkintani mukaan metadraamallisuus mahdollistaa näytelmässä erityisen, draamallisen polyfonian. Tällöin taideteoksen totuudellisuus hahmottuu hetkenä, jossa oleminen avautuu sen monina samanaikaisina mahdollisuuksina.
Näytelmän ja teoriaperinteen vuoropuhelussa syntyy kiinnostava tulkinta siitä, miten taide puhuu totuudesta. Pro gradu -työssäni käsitellyt kysymykset ovat olennaisia taiteiden tutkimuksessa laajemminkin kuin suhteessa tutkimaani teokseen. Osana tutkielmaa olen myös suomentanut ja ohjannut näytelmän Turun ylioppilasteatterille keväällä 2016. Vaikka tässä tutkielmassa en käsittele ohjausprosessia, on se vaikuttanut merkittävästi tulkintaani näytelmästä. Tekstin analysointi tuki teatteriesityksen tekemistä ja ohjaaminen puolestaan toi uusia näkökulmia tekstin ymmärtämiseen.