”Olemme kuin kaksi päätä saman lakin alla” : Aleksandr ja Pjotr Kropotkinin kirjeenvaihto ja kehitys ruhtinaista poliittisiksi toisinajattelijoiksi 1860-luvun Venäjällä
Mikkonen, Hilla (2019-05-06)
”Olemme kuin kaksi päätä saman lakin alla” : Aleksandr ja Pjotr Kropotkinin kirjeenvaihto ja kehitys ruhtinaista poliittisiksi toisinajattelijoiksi 1860-luvun Venäjällä
(06.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052116473
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052116473
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee venäläisten aatelisveljesten Aleksandr ja Pjotr Kropotkinin kirjeenvaihtoa vuosilta 1857–1867 ja heidän aatteellista kehitystään. Tutkielmani on mikrohistoriallinen. Kahden yksilön keskustelujen kautta olen pystynyt peilaamaan myös laajempia kehityskulkuja. Metodina kirjeiden analysoinnissa olen käyttänyt ensisijaisesti lähilukua. Työssäni vaikuttaa vahvana myös aatehistoria, jonka metodien kautta olen vastannut siihen, miten Kropotkinien ajatukset kehittyivät vastavuoroisen ajatusten vaihdon kautta.
Olen käsitellyt Kropotkinien perhesuhteiden vaikutusta heidän keskinäisen tiiviin veljessuhteensa syntymiselle. Tunne eristyneisyydestä sekä perheen että koulutovereiden joukossa sai heidät turvautumaan toisiinsa. Ajankohtaiset yhteiskunnalliset uudistukset ja poliittinen keskustelu herättivät Kropotkinit pohtimaan oman yhteiskuntaluokkansa etuoikeutettua asemaa ja valtion hallinnon oikeudenmukaista järjestämistä. Kropotkinit vaihtoivat ajatuksia näistä aiheista ensisijaisesti kirjeiden välityksellä. Olen tutkielmassani eritellyt kirjeiden merkitystä Kropotkinien ajattelun kehittymiselle yhteisten keskustelujen kautta ja pohtinut, millainen merkitys kirjeenvaihtosuhteella oli heidän omien identiteettiensä muodostumiselle.
Olen tarkastellut Kropotkinien valmiutta osallistua aktiiviseen, auktoriteetteja kyseenalaistavaan toimintaan. Molemmat veljekset osallistuivat jo kouluaikanaan mielenosoituksiin koulujensa johtoa vastaan. Innoitusta ja esimerkkiä anarkistiseen toimintaan he saivat ennen kaikkea lehdistöstä. Myöhemmin Pjotr Kropotkinin Siperiassa viettämä aika ja alueen elinolojen havainnointi vakuuttivat hänet lopullisesti vallankumouksen oikeutuksesta. Aleksandr Kropotkin sen sijaan menetti uskonsa muutoksen mahdollisuuteen ja vetäytyi konkreettisen toiminnan sijasta yksinäisen ajatus- ja kirjoitustyön pariin. Molemmista veljeksistä tuli ylhäisestä syntyperästään huolimatta poliittisia toisinajattelijoita.
Olen tullut tutkielmassani päätelmään, että Kropotkinit olivat monessa suhteessa tyypillisiä 1860-luvun nuoria aatelismiehiä. He kuuluivat niin sanottuun älymystöön, joka kyseenalaisti valtion hallinnon ja etsi vastauksia filosofiasta ja luonnontieteistä. Monet tärkeimmät radikaalin älymystön edustajat olivat Kropotkinien tapaan lähtöisin yläluokasta ja omasivat samat kiinnostuksen kohteet. Kropotkinien aatteelliseen kehitykseen vaikuttivat lukuisat ulkopuoliset seikat, mutta ennen kaikkea heidän tapansa reflektoida omaa ajatteluaan kirjeenvaihdossa.
Olen käsitellyt Kropotkinien perhesuhteiden vaikutusta heidän keskinäisen tiiviin veljessuhteensa syntymiselle. Tunne eristyneisyydestä sekä perheen että koulutovereiden joukossa sai heidät turvautumaan toisiinsa. Ajankohtaiset yhteiskunnalliset uudistukset ja poliittinen keskustelu herättivät Kropotkinit pohtimaan oman yhteiskuntaluokkansa etuoikeutettua asemaa ja valtion hallinnon oikeudenmukaista järjestämistä. Kropotkinit vaihtoivat ajatuksia näistä aiheista ensisijaisesti kirjeiden välityksellä. Olen tutkielmassani eritellyt kirjeiden merkitystä Kropotkinien ajattelun kehittymiselle yhteisten keskustelujen kautta ja pohtinut, millainen merkitys kirjeenvaihtosuhteella oli heidän omien identiteettiensä muodostumiselle.
Olen tarkastellut Kropotkinien valmiutta osallistua aktiiviseen, auktoriteetteja kyseenalaistavaan toimintaan. Molemmat veljekset osallistuivat jo kouluaikanaan mielenosoituksiin koulujensa johtoa vastaan. Innoitusta ja esimerkkiä anarkistiseen toimintaan he saivat ennen kaikkea lehdistöstä. Myöhemmin Pjotr Kropotkinin Siperiassa viettämä aika ja alueen elinolojen havainnointi vakuuttivat hänet lopullisesti vallankumouksen oikeutuksesta. Aleksandr Kropotkin sen sijaan menetti uskonsa muutoksen mahdollisuuteen ja vetäytyi konkreettisen toiminnan sijasta yksinäisen ajatus- ja kirjoitustyön pariin. Molemmista veljeksistä tuli ylhäisestä syntyperästään huolimatta poliittisia toisinajattelijoita.
Olen tullut tutkielmassani päätelmään, että Kropotkinit olivat monessa suhteessa tyypillisiä 1860-luvun nuoria aatelismiehiä. He kuuluivat niin sanottuun älymystöön, joka kyseenalaisti valtion hallinnon ja etsi vastauksia filosofiasta ja luonnontieteistä. Monet tärkeimmät radikaalin älymystön edustajat olivat Kropotkinien tapaan lähtöisin yläluokasta ja omasivat samat kiinnostuksen kohteet. Kropotkinien aatteelliseen kehitykseen vaikuttivat lukuisat ulkopuoliset seikat, mutta ennen kaikkea heidän tapansa reflektoida omaa ajatteluaan kirjeenvaihdossa.