Tiedesynttäreiden kehittäminen : vanhempien syyt valita tiedesynttärit

Abstract

Non-formaalin oppimisen merkitys on korostunut viime aikoina lasten tiedekasvatuksessa ja erilaisista non-formaaleista oppimisympäristöistä on tehty useita tutkimuksia. Tiedesynttärit voidaan luokitella non-formaaliksi oppimisympäristöksi, jossa hauskojen synttäreiden lisäksi lapset saavat lisää tietoa kemiasta ja muista luonnontieteistä tekemällä kokeellisia töitä ohjaajan avustuksella. Tiedesynttäreistä ei kuitenkaan löydy aikaisempia tutkimuksia. Tiedesynttäreitä on hyvä tarkastella myös relevanssin näkökulmasta, sillä heikentyneisiin oppimistuloksiin luonnontieteissä pyritään vastaamaan tekemällä opetuksesta relevantimpaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, millaisia syitä relevanssiteorian näkökulmasta vanhemmilla oli tiedesynttäreiden varaamiseen, tiedesynttäreiden tärkeimpiä ominaisuuksia vanhempien näkökulmasta sekä sitä, vaikuttaako vanhempien tausta ja kiinnostuksen kohteet tiedesynttäreiden varaamiseen. Näiden pohjalta on tavoitteena kehittää tiedesynttäreille kehittämistuotos, joka vastaisi heränneeseen tarpeeseen.

Tutkimusmenetelmänä tässä tutkimuksessa on kehittämistutkimus, jossa teoreettisen ja empiirisen ongelma-analyysin avulla kehitetään kehittämistuotos. Teoreettisessa ongelma-analyysissä käsitellään non-formaalia oppimista ja tiedekasvatuksen relevanssia. Empiirisessä ongelma-analyysissä tutkittiin aiemmin esitettyjä tutkimuskysymyksiä verkkolomalekyselyllä, joka lähetettiin sähköpostitse vanhemmille, joiden lasten tiedesynttärit oli jo pidetty. Kyselyä toteutettiin Lounais-Suomen LUMA-keskuksessa, Helsingin yliopistossa, Heurekassa ja Tiedekassa. Tuloksia käsiteltiin yhtenä otantana (N=78).

Verkkolomakekyselyn tuloksista nähdään, että tiedesynttäreissä korostuvat henkilökohtaisen, sisäisen ja nykyhetken relevanssin ulottuvuudet. Myös ulkoisen relevanssin merkittävyys ilmenee, sillä vanhemmat haluavat kannustaa lapsiaan luonnontieteiden opiskeluun. Tämä näkyy tiedesynttäreiden tärkeimmissä ominaisuuksissakin, sillä tärkeimpiä ominaisuuksia ovat ilmiöiden syyt ohjaajan kertomana kokeen jälkeen, laboratorio autenttisena ympäristönä sekä kokeellisten töiden sopivuus lasten itse tehtäväksi. Tutkittaessa vanhempien kiinnostuksen kohteita, ilmeni, että yli puolet vanhemmista ovat halukkaita tekemään omia kokeiluja kotona lapsen kanssa. Tähän tarpeeseen vastattiin kehittämällä tiedesynttäreiden lahjapussi, joka sisälsi ohjeet ja tarvikkeita kokeellisen työn tekemiseen. Lahjapussia arvioitiin laadullisesti palautekyslyllä ja teemahaastatteluilla. Se koettiin mieluisaksi ja toimivaksi. Tämän tutkimuksen tuloksia ja kehittämistuotosta voivat tiedesynttäreiden järjestäjät hyödyntää tiedesynttäreidensä kehittämisessä. Jatkotutkimuksia ajatellen tiedesynttäreitä voisi kehittää relevantimmaksi yhteiskunnallisella ja ammatilisella tasolla. Erilaisia lahjapussitöitä ja niiden kiinnostavuutta olisi mielekästä myös kehittää ja tutkia.