FAS:n ja IFRS:n raportointivaatimusten lainsäädännölliset erot Suomen kiinteistöalalla
Wikman, Kasper (2019-05-15)
FAS:n ja IFRS:n raportointivaatimusten lainsäädännölliset erot Suomen kiinteistöalalla
Wikman, Kasper
(15.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052316855
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052316855
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan IFRS-raportoinnin ja FAS:n lainsäädännöllisiä eroja Suomen kiinteistöalalla. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia ja tunnistaa erovaisuuksia IFRS-raportoinnin ja suomalaisen kirjanpitokäytännön välillä Suomen kiinteistöalalla. Tutkimuksessa kiinnitetään myös huomioita erovaisuuksien vaikutuksista tilinpäätökseen laadinnassa ja tilintarkastuksessa. Lisäksi tutkimuksessa pyritään vastaamaan siihen, onko tunnistettujen raportoinnin erovaisuuksista johtuva työmäärä kertaluontoista vai pysyvää. Tutkimus on suoritettu laadullisena tutkimuksena. Aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, joissa on haastateltu KHT-tilintarkastajia.
Suuri osa IFRS-raportoinnin tutkimuksista keskittyy tarkastelemaan IFRS:n soveltamisen hyötyjä ja vaikutuksia esimerkiksi rahoituskustannuksiin. Sen sijaan IFRS:n soveltamisen aiheuttama työmäärä ja vaivannäkö on jäänyt laajalti ilman huomiota, vaikka se on olennainen osa kokonaishyötyjen arviointia. Työmäärän ja vaivannäön muutokseen puolestaan vaikuttavat eroavaisuudet IFRS:n ja FAS:n välillä. IFRS-standardien vaikutukset ovat voimakkaasti sidottuja maa-, toimiala- ja yrityskohtaisiin ominaisuuksiin. Erovaisuuksien tunnistamiseksi IFRS-standardiston soveltamista on tarkasteltava suomalaisessa kontekstissa, koska muutokset ympäristössä aiheuttavat muutoksia kirjanpitokäytäntöön ja toisaalta muutokset kirjanpitokäytännöissä aiheuttavat muutoksia ympäristöön.
Tuloksina havaittiin, että IFRS-raportointi ja FAS ovat fundamentaalisesti yhdenmukaisia, mutta IFRS-raportoinnin yksityiskohtaisuus aiheuttaa työmäärän kasvua kiinteistöalalla. Tutkimuksessa havaittiin myös, että tekstin laadinta tilinpäätöksiin koetaan taloushallinnossa haastavaksi. Työmäärän kasvun havaittiin olevan laajalti kertaluontoista käyttöönoton yhteydessä tehtävää implementointia ja prosessien laadintaan liittyvää työtä. Implementoinnin osalta kiinteistöalalla todettiin olevan IFRS 16-standardin soveltamiseen hyvät valmiudet, koska toimialan luonteen vuoksi vuokrasopimusten hallinta on keskeinen toiminto. Työmäärä on kuitenkin myös pysyvästi suurempi FAS:iin verrattuna, johtuen raportoinnin yksityiskohtien määrän kasvusta. Yksittäisten standardien ei tunnistettu aiheuttavan kiinteistöalalla huomattavaa vaivannäön kasvua.
Suuri osa IFRS-raportoinnin tutkimuksista keskittyy tarkastelemaan IFRS:n soveltamisen hyötyjä ja vaikutuksia esimerkiksi rahoituskustannuksiin. Sen sijaan IFRS:n soveltamisen aiheuttama työmäärä ja vaivannäkö on jäänyt laajalti ilman huomiota, vaikka se on olennainen osa kokonaishyötyjen arviointia. Työmäärän ja vaivannäön muutokseen puolestaan vaikuttavat eroavaisuudet IFRS:n ja FAS:n välillä. IFRS-standardien vaikutukset ovat voimakkaasti sidottuja maa-, toimiala- ja yrityskohtaisiin ominaisuuksiin. Erovaisuuksien tunnistamiseksi IFRS-standardiston soveltamista on tarkasteltava suomalaisessa kontekstissa, koska muutokset ympäristössä aiheuttavat muutoksia kirjanpitokäytäntöön ja toisaalta muutokset kirjanpitokäytännöissä aiheuttavat muutoksia ympäristöön.
Tuloksina havaittiin, että IFRS-raportointi ja FAS ovat fundamentaalisesti yhdenmukaisia, mutta IFRS-raportoinnin yksityiskohtaisuus aiheuttaa työmäärän kasvua kiinteistöalalla. Tutkimuksessa havaittiin myös, että tekstin laadinta tilinpäätöksiin koetaan taloushallinnossa haastavaksi. Työmäärän kasvun havaittiin olevan laajalti kertaluontoista käyttöönoton yhteydessä tehtävää implementointia ja prosessien laadintaan liittyvää työtä. Implementoinnin osalta kiinteistöalalla todettiin olevan IFRS 16-standardin soveltamiseen hyvät valmiudet, koska toimialan luonteen vuoksi vuokrasopimusten hallinta on keskeinen toiminto. Työmäärä on kuitenkin myös pysyvästi suurempi FAS:iin verrattuna, johtuen raportoinnin yksityiskohtien määrän kasvusta. Yksittäisten standardien ei tunnistettu aiheuttavan kiinteistöalalla huomattavaa vaivannäön kasvua.