Vatajankosken mekaanikko Päiviö ryhtyi tehdasmaisesti valmistamaan lankaa pitkin kulkevaa valoa eli : VOIMAA VATAJANKOSKEN SÄHKÖTEHTAASTA 1920–1940 -luvuilla

Abstract

Tutkimukseni kohdistuu Honkajoen Vatajan kylään ja siellä sijaitsevan Vatajankosken Sähkö Oy:n voimalaitoksen rakentamiseen, toimintaan ja sähkön tuotantoon liittyviin asioihin 1920–1940-luvuilla. Tutkin sähkön käyttöön liittyviä ongelmia ja toisaalta sähköä elintason nostajana. Aineisto on pääasiassa Vatajankosken Sähköyhtiö Oy:n arkistosta saatua tietoa, sekä aihetta käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Mikrohistoriallisella näkökulmalla saan siten yhden kylän, Vatajan, sähkötoiminnan kautta tietoa Suomen maaseudun sähköistyksestä. Paikallishistoria puolestaan antaa yhden kylän näkökulmasta tietoa yleisestä kehityksestä maaseudulla. Muistitietotutkimuksella saan myös Vatajankylän asukkaiden muistelemina tietoa kyläläisten sähkön käytöstä kyseisenä aikana. Muistitieto on aina kontekstissa aikaan ja paikkaan, joten kyselyillä saadaan siten tietoa aineistosta, jota ei muualta ole saatavissa. Olen kerännyt tietoa Vatajan kylän tapahtumista ja henkilöistä lähes kolmenkymmen vuoden ajalta, ja lisäksi sain lumipalloefektin lailla lisää henkilöitä muistelemaan kylän sähköistystä. Käsittelen tutkimustani arjen ja yksilön tasolla, jolloin teknistyvää aikaa voidaan kuvata myös yhteisöllisenä ja kulttuurisena muutoksena ja elintason nousuna. Kankaanpääläiset miehet etsivät sähköntuotantoa varten voimalaitokselle paikkaa. He rakennuttivat voimalaitoksen Honkajoen kunnan rajalle Karvianjoen Haapakoskeen eli Vatajankoskeen vuonna 1927, jolloin sähköntuotanto oli koko Suomessa alkutaipaleella. Useimmilla sähkölaitoksilla oli voimalaitoksen rakentaminen ja tuotannon alkuun pääseminen ongelmallista. Sähköyhtiö joutui toimimaan velkarahoilla, koska voimalaitoksen, padon ja verkoston rakentaminen ei tuottanut mitään. Maisema elementteineen heijastaa ihmisyhteisön historiaa samalla kuin maiseman historiaa, sillä voimalaitoksen rakentaminen muutti maisemakuvaa. Siksi selvitin tutkimuksellani myös elinympäristön muutosta Vatajan kylässä. Monen voimalaitoksen yhteyteen rakennettiin joen ylittävän padon päälle silta, ja siten tehtiin myös Vatajankosken voimalaitoksen padon kohdalla. Sillan ja tien tekoa varten perustettiin Haapakosken tietoimikunta, joka hoiti asian sähköyhtiön kanssa, käyden välillä käräjillä. Kyläläinen kustansi itse virtaan tarvittavat johdot ja mittarit rakennustensa sisälle. Valaistuksen ja sähköisten talouskoneiden tuoma tarpeellisuus huomattiin sähkön saamisen jälkeen. Lisäksi maaseudulla sähköä käytettiin erilaisten maatalouskoneiden toimintaan, jolloin tajuttiin sähkön tuoma helppous. Sähkö koettiin maaseudulla myös turvallisempana kuin aiemmat öljylamput tai päreet. Valon saaminen koteihin oli ensiarvoinen asia, ja siitä osattiin myös iloita. Sähkön hinta tuntui aluksi suurelta ja sähköä säästettiin. Myös sähkön hinnoitus vaihteli. Kun sähkön hinta tasaantui ja ihmiset huomasivat sähkönkäytön mukavuuden, sähkön käyttö lisääntyi.