Esitutkinnan vaiheittaisuus : rikosasianajajan velvollisuus huolehtia rikoksesta epäillyn oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin esitutkinnan eri vaiheissa
Kajala, Jani (2019-05-20)
Esitutkinnan vaiheittaisuus : rikosasianajajan velvollisuus huolehtia rikoksesta epäillyn oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin esitutkinnan eri vaiheissa
(20.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052817619
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052817619
Tiivistelmä
Tutkielmassa analysoidaan rikosasianajajan velvollisuutta huolehtia rikoksesta epäillyn oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin esitutkinnan eri vaiheissa. Päätutkimuskysymyksinä tarkastellaan, mihin lähteisiin asianajajan velvollisuus huolehtia oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä perustuu, miksi asianajajan on tärkeää huolehtia epäillyn oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin esitutkinnan aikana, ja miten esitutkinnan vaiheittaisuus näkyy rikosprosessissa ja asianajajan velvoitteissa.
Asianajajien velvoitteita ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat oikeuslähteet ovat eurooppalaistuneet ja kansainvälistyneet. Kansallisen rikosprosessin tuntemus ei riitä, vaan asianajajan on osattava huomioida EU-oikeudelliset säädökset, kansainväliset ihmisoikeudet ja asianajajien ylikansalliset eettiset ohjeet.
Aiheen ymmärtäminen edellyttää rikosprosessin vaiheittaisuuden hahmottamista. Vaiheittaisuus ilmenee siinä, mitä oikeudenmukainen oikeudenkäynti prosessin eri vaiheissa tarkoittaa. Tämä asettaa haasteita rikosasianajajille, joiden tulisi rikosprosessin kussakin vaiheessa tietää, miten he voivat tai miten heidän tulisi turvata oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus. Tässä tutkimuksessa teemaa käsitellään esitutkinnan näkökulmasta, joten kyse on esitutkinnan vaiheittaisuudesta.
Asianajaja ei voi huolehtia oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä, jos hän vain soveltaa lakia in abstracto. Asianajajan on arvioitava tapauskohtaisesti esimerkiksi se, minkälaisia neuvoja hän antaa päämiehelleen ennen kuulustelua. Yhtäläisesti on tärkeää huomioida todistajien kuulustelussa käytettävät menetelmät, tunnistamismenettelyjen luotettavuus ja loppulausunnon merkitys osana esitutkintaa. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei ole vain asianajajan tai muun avustajan vastuulla rikosprosessissa, vaan edellyttää kaikkien osapuolten panostusta.
Tässä tutkimuksessa olen päätynyt siihen suositukseen, että rikosprosessin kokonaisarvion ohella on keskeistä nähdä prosessin vaiheittaisuus. Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä voidaan jatkossakin arvioida EIT:n tavoin kokonaisarvion pohjalta, mutta rikosprosessin eri vaiheille tulisi antaa itsenäistä merkitystä.
Tämä korostuu esitutkintavaiheessa, joka jakaantuu useisiin eri alavaiheisiin. Esitutkinnalla on huomattava merkitys rikosprosessin myöhempien vaiheiden kannalta, joten ei ole riittävää tyytyä siihen, mitä prosessi on kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi asianajajien tehtävänä on toimia aktiivisesti esitutkinnan eri vaiheiden aikana ja huomauttaa ajoissa havaitsemistaan puutteista. Ylimmät laillisuusvalvojat ovat joutuneet toistuvasti huomauttamaan viranomaisia muun muassa siitä, että esitutkintapöytäkirjaa ei ole toimitettu rikoksesta epäillyn asianajajalle. Epäkohtiin puuttuminen ja menettelyllisten virheiden korjaaminen vaikuttaa rikoksesta epäillyn oikeudenmukaisuuskokemukseen ja luottamukseen asianajajia ja oikeusjärjestelmää kohtaan.
Tutkimusmetodina on käytetty lainoppia, jonka avulla tutkimuskysymyksiä on tarkasteltu asianajajan ja rikoksesta epäillyn näkökulmasta. Tutkimuksessa on hyödynnetty kansallisia ja kansainvälisiä lähteitä.
Asianajajien velvoitteita ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat oikeuslähteet ovat eurooppalaistuneet ja kansainvälistyneet. Kansallisen rikosprosessin tuntemus ei riitä, vaan asianajajan on osattava huomioida EU-oikeudelliset säädökset, kansainväliset ihmisoikeudet ja asianajajien ylikansalliset eettiset ohjeet.
Aiheen ymmärtäminen edellyttää rikosprosessin vaiheittaisuuden hahmottamista. Vaiheittaisuus ilmenee siinä, mitä oikeudenmukainen oikeudenkäynti prosessin eri vaiheissa tarkoittaa. Tämä asettaa haasteita rikosasianajajille, joiden tulisi rikosprosessin kussakin vaiheessa tietää, miten he voivat tai miten heidän tulisi turvata oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus. Tässä tutkimuksessa teemaa käsitellään esitutkinnan näkökulmasta, joten kyse on esitutkinnan vaiheittaisuudesta.
Asianajaja ei voi huolehtia oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä, jos hän vain soveltaa lakia in abstracto. Asianajajan on arvioitava tapauskohtaisesti esimerkiksi se, minkälaisia neuvoja hän antaa päämiehelleen ennen kuulustelua. Yhtäläisesti on tärkeää huomioida todistajien kuulustelussa käytettävät menetelmät, tunnistamismenettelyjen luotettavuus ja loppulausunnon merkitys osana esitutkintaa. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei ole vain asianajajan tai muun avustajan vastuulla rikosprosessissa, vaan edellyttää kaikkien osapuolten panostusta.
Tässä tutkimuksessa olen päätynyt siihen suositukseen, että rikosprosessin kokonaisarvion ohella on keskeistä nähdä prosessin vaiheittaisuus. Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä voidaan jatkossakin arvioida EIT:n tavoin kokonaisarvion pohjalta, mutta rikosprosessin eri vaiheille tulisi antaa itsenäistä merkitystä.
Tämä korostuu esitutkintavaiheessa, joka jakaantuu useisiin eri alavaiheisiin. Esitutkinnalla on huomattava merkitys rikosprosessin myöhempien vaiheiden kannalta, joten ei ole riittävää tyytyä siihen, mitä prosessi on kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi asianajajien tehtävänä on toimia aktiivisesti esitutkinnan eri vaiheiden aikana ja huomauttaa ajoissa havaitsemistaan puutteista. Ylimmät laillisuusvalvojat ovat joutuneet toistuvasti huomauttamaan viranomaisia muun muassa siitä, että esitutkintapöytäkirjaa ei ole toimitettu rikoksesta epäillyn asianajajalle. Epäkohtiin puuttuminen ja menettelyllisten virheiden korjaaminen vaikuttaa rikoksesta epäillyn oikeudenmukaisuuskokemukseen ja luottamukseen asianajajia ja oikeusjärjestelmää kohtaan.
Tutkimusmetodina on käytetty lainoppia, jonka avulla tutkimuskysymyksiä on tarkasteltu asianajajan ja rikoksesta epäillyn näkökulmasta. Tutkimuksessa on hyödynnetty kansallisia ja kansainvälisiä lähteitä.