Yhteisöllisyys elämänkulussa ikääntyneiden kokemana : narratiivinen tutkimus suurten ikäluokkien yhteisöllisyyden kokemuksista elämänkulun kirjoituksissa
Holländer, Eva (2019-05-14)
Yhteisöllisyys elämänkulussa ikääntyneiden kokemana : narratiivinen tutkimus suurten ikäluokkien yhteisöllisyyden kokemuksista elämänkulun kirjoituksissa
(14.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052817617
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052817617
Tiivistelmä
Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus yhteisöllisyyden kokemuksista elämänkulussa. Tutkimuksen kohteena oli alun alkaen 69 ”elämän konkari” kirjoituskilpailuun osallistunutta kertomusta. Tutkimusaineistona käytin ikääntyvien kirjoittamia omaan elämänkulkuunsa liittyviä tarinoita. Ensimmäisen analyysivaiheen perusteella valitsin harkinnanvaraisesti 15 elämänkulun tarinaa tarkempaan analyysiin. Näissä tarinoissa yhteisöllisyyden kokemukset näkyivät selkeästi henkilöiden elämänkulkuun vaikuttavina tekijöinä. Tutkimuksessani on konstruktivistinen tietokäsitys narratiivisen tutkimusorientaation taustalla.
Jaoin koko aineiston yhteisöllisyyskokemukset aineistomateriaalin yhteisöllisyyskokemusten perusteella kolmeen teemaan. Tämän jälkeen luokittelin ikäihmisten kirjoitusten yhteisöllisyyskokemuksista kertovat aineistot kolmeen tyyppikertomukseen sisällönanalyysin teemojen mukaisesti ja rakensin niistä pienoiskertomukset. Teemojen ja tyyppitarinoiden päätyypit ovat vapaaehtoistyö, vertaisapu ja yhteiset ryhmät sekä toiminta identiteettiin perustuvana valintana.
Pääosalla ikäihmisistä näytti olevan monipuolisia ja positiivisia kokemuksia sekä hedelmällisiä käsityksiä yhteisöllisyyden voimasta elämänkulussa. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että ikäihmisten myönteisillä yhteisöllisyyden kokemuksilla on keskeinen merkitys ikääntyneen elämänkulussa. Usein yhteisöllisyys nähtiin voimavarana, mutta kertomuksista löytyi myös kielteisesti sävyttyneitä kokemuksia. Kielteiseen sävyyn yhteisöllisyydestä kertovat ihmiset kokivat yksin olon, luonnonrauhan ja yksin puuhastelun merkittäviksi hyvän olon rakentajaksi elämänkulussa.
Kokemusten merkitys tuli esille muun muassa kirjoittajien käyttämissä kerrontatavoissa, mielikuvissa ja metaforissa. Monilla oli positiivinen mielikuva yhteisöllisestä toiminnasta ylipäätään. Yhteisöllisyyden luomalla turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden sekä itsensä tarpeelliseksi kokemisen tunteella näytti olevan suuri merkitys pääosalle yhteisöllisyyden kokemuksesta kertoneille. Tutkimus osoitti, että yhteisöllisyys eri muodoissaan lisää sosiaalista vuorovaikutusta, vastavuoroisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Yhteinen toiminta, kuten vapaaehtoistyö sekä vertaisryhmät lisäävät mielekästä tekemistä ja tuovat tarpeellisena sekä merkityksellisenä olemisen tunnetta. Edellä mainitut tekijät voivat erikseen tai yhdessä vähentää iäkkäiden yksinäisyyden kokemuksia ja turvattomuutta. Lisäksi ne tuovat lisää osallisuuden kokemusta, joka tutkimukseni mukaan lisäsi koettua hyvinvointia elämänkulussa.
Suunniteltaessa sosiaalista hyvinvointia tukevaa toimintaa tulee ottaa huomioon ikä-ihmisten erilaisuus. Toiminnan suunnitelmissa on tärkeää huomioida myös yhdenvertaisuuden kokemukset. Kolmannella sektorilla ja kansalaisjärjestöillä voi olla myös merkittävä rooli tulevaisuuden yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin rakentajina ikääntyneiden keskuudessa.
Jaoin koko aineiston yhteisöllisyyskokemukset aineistomateriaalin yhteisöllisyyskokemusten perusteella kolmeen teemaan. Tämän jälkeen luokittelin ikäihmisten kirjoitusten yhteisöllisyyskokemuksista kertovat aineistot kolmeen tyyppikertomukseen sisällönanalyysin teemojen mukaisesti ja rakensin niistä pienoiskertomukset. Teemojen ja tyyppitarinoiden päätyypit ovat vapaaehtoistyö, vertaisapu ja yhteiset ryhmät sekä toiminta identiteettiin perustuvana valintana.
Pääosalla ikäihmisistä näytti olevan monipuolisia ja positiivisia kokemuksia sekä hedelmällisiä käsityksiä yhteisöllisyyden voimasta elämänkulussa. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että ikäihmisten myönteisillä yhteisöllisyyden kokemuksilla on keskeinen merkitys ikääntyneen elämänkulussa. Usein yhteisöllisyys nähtiin voimavarana, mutta kertomuksista löytyi myös kielteisesti sävyttyneitä kokemuksia. Kielteiseen sävyyn yhteisöllisyydestä kertovat ihmiset kokivat yksin olon, luonnonrauhan ja yksin puuhastelun merkittäviksi hyvän olon rakentajaksi elämänkulussa.
Kokemusten merkitys tuli esille muun muassa kirjoittajien käyttämissä kerrontatavoissa, mielikuvissa ja metaforissa. Monilla oli positiivinen mielikuva yhteisöllisestä toiminnasta ylipäätään. Yhteisöllisyyden luomalla turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden sekä itsensä tarpeelliseksi kokemisen tunteella näytti olevan suuri merkitys pääosalle yhteisöllisyyden kokemuksesta kertoneille. Tutkimus osoitti, että yhteisöllisyys eri muodoissaan lisää sosiaalista vuorovaikutusta, vastavuoroisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Yhteinen toiminta, kuten vapaaehtoistyö sekä vertaisryhmät lisäävät mielekästä tekemistä ja tuovat tarpeellisena sekä merkityksellisenä olemisen tunnetta. Edellä mainitut tekijät voivat erikseen tai yhdessä vähentää iäkkäiden yksinäisyyden kokemuksia ja turvattomuutta. Lisäksi ne tuovat lisää osallisuuden kokemusta, joka tutkimukseni mukaan lisäsi koettua hyvinvointia elämänkulussa.
Suunniteltaessa sosiaalista hyvinvointia tukevaa toimintaa tulee ottaa huomioon ikä-ihmisten erilaisuus. Toiminnan suunnitelmissa on tärkeää huomioida myös yhdenvertaisuuden kokemukset. Kolmannella sektorilla ja kansalaisjärjestöillä voi olla myös merkittävä rooli tulevaisuuden yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin rakentajina ikääntyneiden keskuudessa.