Syytetyn läsnäolon merkitys oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiselle

Abstract

Tutkielman aiheena on rikosasian vastaajan eli syytetyn läsnäolon merkitys oikeudenkäynnissä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiselle. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, missä tilanteissa oikeudenmukainen oikeudenkäynti toteutuu, vaikka syytetty ei olisikaan henkilökohtaisesti läsnä oikeuden istunnossa, ja milloin taas oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset edellyttävät syytetyn läsnäoloa. Tutkielmaa tehtäessä on pidetty silmällä vuoden 2019 alussa voimaan tulleita oikeudenkäymiskaaren ja lain oikeudenkäynnistä rikosasioissa muutoksia, joilla lievennettiin syytetyn läsnäolovelvollisuutta. Tutkielman aineistona on käytetty pääosin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja, mutta myös muuta oikeuskäytäntöä, kuten korkeimman oikeuden ratkaisuja. Oikeuskäytännön ja -periaatteiden välityksellä tutkimuksessa tehdään johtopäätöksiä siitä, kuinka tärkeänä syytetyn läsnäoloa oikeudenkäynnissä on pidettävä. Tutkielmaa voidaan sanoa metodiltaan lainopilliseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella oikeudenmukainen oikeudenkäynti toteutuu syytetyn poissa ollessakin ainakin kolmessa selvästi toisistaan erotettavissa olevissa tilanteessa. Ensinnäkin syytetyllä on mahdollisuus luopua oikeudestaan olla läsnä, jolloin puolustautumisoikeuksia ei loukata, jos luopuminen on tapahtunut pätevällä tavalla. Toiseksi oikeudenmukainen oikeudenkäynti toteutuu syytetyn poissa ollessakin, jos tätä edustaa oikeudenkäynnissä asiamies, jolle on myös annettu tosiasiallinen mahdollisuus puolustaa päämiestään. Kolmanneksi merkitystä on sillä, onko syytetyllä kansallisen lainsäädännön mukaan saada asiansa uudelleen käsitellyksi samassa tuomioistuimessa sekä oikeus- että tosiasiakysymysten osalta. Tällä tavoin mahdolliset ensimmäisen käsittelykerran menettelyvirheet voidaan poistaa tutkimalla ja ratkaisemalla asia uudelleen. Suomessa syytetyn läsnäoloa oikeudenkäynnissä ollaan käsitelty yleensä siitä näkökulmasta, onko läsnäolo tarpeellista asian ratkaisemiseksi, vai onko ratkaistava asia laadultaan sellainen, ettei syytettyä tarvitse kuulla henkilökohtaisesti. Laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetty poissaolokäsittely perustuu juuri ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaan syytetyn mahdollisuuteen luopua läsnäolo-oikeudestaan. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovatkin johtaneet myös Suomessa lainsäädännön muutoksiin, viimeisimpänä syytetyn mahdollisuus puolustautua hovioikeudessa asiamiehen välityksellä ilman, että asiaa voidaan jättää enää sillensä, vaikka syytetty olisikin haastettu saapumaan paikalle henkilökohtaisesti. Kaiken kaikkiaan kansallisen lainsäädännön voidaan nyt sanoa vastaavan hyvin ihmisoikeustuomioistuimen kannanottoja. Vaikka syytetyn läsnäolon tärkeydelle on löydettävissä paljon puoltavia argumentteja, on myös melko paljon tilanteita, joissa ainakin teoriassa oikeudenmukainen oikeudenkäynti voi toteutua syytetyn poissaolosta huolimatta. Käytännössä nämä tilanteet jäänevät kuitenkin vähäisiksi, sillä syytetyn on aina oltava paikalla, jos se on tarpeen asian ratkaisemiseksi.