(Ir)reaalioiden käännösstrategiat Iain Banksin The Algebraist -romaanin suomennoksessa

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee kulttuurisidonnaisia ilmauksia eli reaalioita, jotka kuuluvat fiktiivisiin maailmoihin, ja joita tässä tutkimuksessa kutsutaan irreaalioiksi. Sana irreaalia on peräisin Mika Loposen artikkelista Translating Irrealia – Creating a Semiotic Framework for the Translation of Fictional Cultures. Tutkimuksen tarkoituksena on tutustua niihin irreaalioiden kääntämisen käännösstrategioihin, joita on käytetty irreaalioiden suomentamisessa ja selvittää, sopivatko englannin kielen kääntämisen dosentin Ritva Leppihalmeen artikkelin Translation Strategies for Realia käännösstrategiajaottelun mukaiset käännösstrategiat myös fiktiivisten reaalioiden kääntämiseen. Tutkimus on tehty soveltamalla Leppihalmeen käännösstrategiajaottelua Iain Banksin The Algebraist -scifiromaanista ja sen suomennoksesta koottuun irreaalianimitysaineistoon. Aineisto on kerätty romaanin prologista ja ensimmäisestä luvusta, joissa suurin osa kirjan maailmaan kuuluvista irreaalioista esitellään. Kaikki aineiston irreaaliat ovat substantiiveja. Aineiston ulkopuolelle on päätetty jättää kaikki henkilöhahmojen nimet, sillä ne on kaikki tuotu suomennokseen sellaisenaan. Aineisto on jaoteltu käsittelyn helpottamiseksi viiteen pääluokaksi kutsuttuun kategoriaan: paikannimiin, instituutioihin ja organisaatioihin, titteleihin, historiallisiin tapahtumiin sekä muihin kirjan maailmaan kuuluviin omaperäisiin irreaalioihin. Yhteensä irreaaliatapauksia on aineistossa 92 kappaletta. Nimitykset on yksi kerrallaan jaoteltu ja analysoitu niiden kääntämisessä käytettyjen käännösstrategioiden mukaan pääluokkien sisällä. Jaottelun mukaiset käännösstrategiat toimivat pääosin, mutta osaa tutkimuksessa käytetyistä strategioista ei käytetty lainkaan. Yläkäsitettä, lisäystä ja poistoa ei ollut sovellettu kääntämisessä kertaakaan, kulttuuriin muokkaamista on yksi kappale ja eksplisitaatiotapauksia kolme. Näiden viiden strategian käyttämättömyys selittyy sillä, että irreaalioista on mahdotonta saada tietoa kirjan ulkopuolelta, ja näiden strategioiden käyttöön tarvitaan enemmän taustatietoja. Näyttääkin siltä, että irreaalioiden kääntämisessä suositaan ”pintapuolisia” strategioita eli suoraa lainaa ja käännöslainaa, joita voidaan käyttää myös ilman tietoa siitä, mitä irreaalia oikeastaan tarkoittaa. Suorassa lainassa irreaalia otetaan käännökseen sellaisenaan, ja esimerkiksi monista yleisnimistä kootut irreaaliat voidaan kääntää osanen kerrallaan osien perusmerkitysten mukaisesti käännöslainastrategian avulla.