Genetiivisubjekti subjektina

Abstract

Genetiivisubjekti on ei-finiittisen rakenteen subjekti, joka nousi yhdeksi subjektin lajeista vasta Isossa suomen kieliopissa (2004). Genetiivisubjekti on luokiteltu aiemmin muun muassa datiivigenetiiviksi ja datiiviadverbiaaliksi, ja genetiivisubjektilliset rakenteet ovat saaneet omia lauseenjäsenasemiaan suhteessa hallitsevaan lauseeseen. Yhtä kaikki siirtymä verbinmääriteluokista subjektiasemaan on suuri. Siitä motivoituu myös tutkimuksen oppihistoriallinen näkökulma: genetiivisubjekti on saanut subjektiasemansa vasta pitkän historian päätteeksi.

Tässä tutkimuksessa tavoitteenani on ollut selvittää, millaiseksi subjektin kategoria on hahmottunut ennen ja nyt sekä ennen kaikkea tämän historiallisen jatkumon valossa tutkia, onko genetiivisubjektia syytä pitää subjektina. Aineisto- ja teoriapohjana käytän eri aikakausien keskeisiä lauseoppeja ja lauseoppia käsitteleviä tutkimusartikkeleita. Käsittelen ensin subjektin kategoriaa ennen ja nyt. Tämän jälkeen tarkastelen ISK:ssa genetiivisubjektillisiksi analysoituja rakenteita oppihistoriallisesti keskeisissä lauseopinkuvauksissa ennen ISK:ta, ISK:ssa ja edelleen Jaakko Leinon genetiivisubjektin syntaktista ja semanttista historiaa käsittelevässä artikkelissa vuodelta 2015. Genetiivisubjektin subjektiuden arvioinnissa tukeudun Helasvuon ja Huumon artikkelissaan käyttämään lauseenjäsennysmalliin, joka pyrkii ottamaan huomioon sekä morfosyntaktiset, semanttiset että diskurssipiirteet.

Aineiston analyysi osoittaa, että vaikka partitiivisubjektista ollaan kiistelty vuosia, subjektin kategoria alalajeineen Setälän lauseopista ISK:iin asti on säilynyt lähes muuttumattomana. Genetiivisubjektin siirtymä infiniittisten rakenteiden subjektipersoonasta tai datiivigenetiivistä subjektiasemaan näyttäytyy luontevana ISK:ssa genetiivisubjektillisten rakenteiden analyysin valossa. Kun otetaan sekä morfosyntaktiset, semanttiset että diskurssipiirteet, on selvää, että genetiivisubjektia on perusteltua pitää subjektina: sillä on runsaasti prototyyppisen nominatiivisubjektin ominaisuuksia genetiivisijastaan ja infiniittisestä predikaatistaan huolimatta.