Aito kristitty – aito iranilainen : Shiialaisuudesta protestanttiseen kristinuskoon kääntyneiden uskonnollisen identiteetin rakentuminen
Teikari, Sofia (2019-05-23)
Aito kristitty – aito iranilainen : Shiialaisuudesta protestanttiseen kristinuskoon kääntyneiden uskonnollisen identiteetin rakentuminen
(23.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019053118094
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019053118094
Tiivistelmä
Maahanmuuton lisääntymisen myötä muslimien kääntyminen kristinuskoon on noussut nopeasti kasvavaksi ilmiöksi Euroopassa – myös Suomessa. Ilmiön suhteellisen uutuuden vuoksi sitä on tutkittu vasta vähän. Yleisinä trendeinä on kuitenkin havaittavissa iranilaisten suuri osuus muslimitaustaisissa kääntyjissä ja konversion suuntautuminen kristinuskon protestanttisiin muotoihin.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan muslimitaustaisten kristittyjen uskonnollisen identiteetin muotoutumista konversioprosessissa ja sen jälkeen. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka aineisto koostuu ensisijaisesti viiden shiialaisesta uskontotaustasta helluntailaisuuteen kääntyneen iranilaisen maahanmuuttajan haastatteluista ja havainnoinnista iranilaisten helluntailaisten ryhmässä. Lisäksi aineistoa on täydennetty kahden luterilaisuuteen kääntyneen iranilaisen maahanmuuttajan haastatteluilla.
Tutkimuksen tieteenfilofinen tausta on sosiaalisessa konstruktionismissa. Teoreettisena taustana hyödynnetään identiteetti- ja konversiotutkimuksen teorioita. Aineiston analysoinnissa kiinnitetään huomiota siihen, miten informantit hyödyntävät kulttuurisia elementtejä (cultural toolbox) kristityn identiteetin rakentamisessa, oikeuttamisessa ja suhteuttamisessa etniseen identiteettinsä. Lisäksi tarkastellaan, miten identiteetin rajoja, jatkuvuutta ja positiivista sosiaalista identiteettiä tuotetaan.
Tulosten perusteella identiteetin aitous – sekä kristittynä että iranilaisena – on keskeistä. Kääntyneet pitävät kristittyä ”aidompana” iranilaisena kuin muslimia. Identiteetin autenttisuuden osoittamisessa käytetään subjektiivista reflektiivisyyttä ja kristillisen aineksen sijoittamista mahdollisimman kauas omassa ja Iranin historiassa. Etninen identiteetti on kääntyneillä alisteinen uskonnolliselle identiteetille. Uskonnollinen identifioituminen suuntautuu kristityn kategoriaan kirkkokunnan sijaan, mutta seurakuntayhteyttä arvostetaan. Kääntymisen salaaminen on tavallista myös Suomessa. Suomen kontekstin erikoisuutena havaitaan kääntyneiden tutustuminen Jehovan todistajiin ennen kristittyjä.
Kulttuurisista elementeistä myyttejä, figuureja ja symboleja hyödynnetään menestyksekkäästi iranilaisten helluntailaisten ryhmässä. Ne toimivat uskonnollisen ja etnisen identiteetin yhteensovittamisessa sekä positiivisen sosiaalisen identiteetin tuottamisessa helluntaiseurakunnan sisällä. Uskonnollinen ja etninen identiteetti kiteytyvät faravaharsymbolissa, ja äidinkieli (persia) toimii ryhmäidentifioitumisen keskeisenä välineenä. Kristinuskon jumalakuva, Jeesuksen persoona ja opetukset Raamatussa kuvattuna puhuttelevat kääntyneitä. Kristinuskossa havaittuja moraalinormeja ihannoidaan ja kritisoidaan. Ideologiat ja haastateltujen arvot selittävät identiteetin rajoja.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan muslimitaustaisten kristittyjen uskonnollisen identiteetin muotoutumista konversioprosessissa ja sen jälkeen. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka aineisto koostuu ensisijaisesti viiden shiialaisesta uskontotaustasta helluntailaisuuteen kääntyneen iranilaisen maahanmuuttajan haastatteluista ja havainnoinnista iranilaisten helluntailaisten ryhmässä. Lisäksi aineistoa on täydennetty kahden luterilaisuuteen kääntyneen iranilaisen maahanmuuttajan haastatteluilla.
Tutkimuksen tieteenfilofinen tausta on sosiaalisessa konstruktionismissa. Teoreettisena taustana hyödynnetään identiteetti- ja konversiotutkimuksen teorioita. Aineiston analysoinnissa kiinnitetään huomiota siihen, miten informantit hyödyntävät kulttuurisia elementtejä (cultural toolbox) kristityn identiteetin rakentamisessa, oikeuttamisessa ja suhteuttamisessa etniseen identiteettinsä. Lisäksi tarkastellaan, miten identiteetin rajoja, jatkuvuutta ja positiivista sosiaalista identiteettiä tuotetaan.
Tulosten perusteella identiteetin aitous – sekä kristittynä että iranilaisena – on keskeistä. Kääntyneet pitävät kristittyä ”aidompana” iranilaisena kuin muslimia. Identiteetin autenttisuuden osoittamisessa käytetään subjektiivista reflektiivisyyttä ja kristillisen aineksen sijoittamista mahdollisimman kauas omassa ja Iranin historiassa. Etninen identiteetti on kääntyneillä alisteinen uskonnolliselle identiteetille. Uskonnollinen identifioituminen suuntautuu kristityn kategoriaan kirkkokunnan sijaan, mutta seurakuntayhteyttä arvostetaan. Kääntymisen salaaminen on tavallista myös Suomessa. Suomen kontekstin erikoisuutena havaitaan kääntyneiden tutustuminen Jehovan todistajiin ennen kristittyjä.
Kulttuurisista elementeistä myyttejä, figuureja ja symboleja hyödynnetään menestyksekkäästi iranilaisten helluntailaisten ryhmässä. Ne toimivat uskonnollisen ja etnisen identiteetin yhteensovittamisessa sekä positiivisen sosiaalisen identiteetin tuottamisessa helluntaiseurakunnan sisällä. Uskonnollinen ja etninen identiteetti kiteytyvät faravaharsymbolissa, ja äidinkieli (persia) toimii ryhmäidentifioitumisen keskeisenä välineenä. Kristinuskon jumalakuva, Jeesuksen persoona ja opetukset Raamatussa kuvattuna puhuttelevat kääntyneitä. Kristinuskossa havaittuja moraalinormeja ihannoidaan ja kritisoidaan. Ideologiat ja haastateltujen arvot selittävät identiteetin rajoja.